Johtuuko se kasvatuksesta ja vanhemmista jos lapsella on koulussa oppimisvaikeuksia

No eiköhän se johdu siitä lapsesta. Tyhmyyttä ei korjata kasvatuksella.

Oppimisvaikeudet ei johdu kasvatuksesta. Vanhemmista johtuvat sikäli, että ovat yleensä perinnöllisiä, ellei sitten ole ollut joku hapenpuute synnytyksessä tms. Keskittymisvaikeuksissakin on yleensä joku (perinnöllinen) neurologinen tausta. Joskus toki vaikeus keskittyä on oireilua kotioloista. Mutta silloin oirekuva on yleensä vähän erilainen, esim. pahenee viikonlopun ja lomien aikana jne.

Voi johtua, mutta eihän se aina näin ole. 

Naapurissa asuu poika, jota pidettiin kuin pikkuvauvaa kouluikää edeltävät vuodet-- ei kavereita, ei päiväkotia, jotenkin ihan eristyksissä.  En tiedä täysin taustaa, mutta vaikuttaa kuitenkin aivan terveeltä. 

Ei pääse kouluun, vaan jollekin valmistavalle luokalle toiseen kaupunginosaan. Tässä tapauksessa vaikuttaa, että vanhat ylisuojelevat vanhemmat ovat vaikuttaneet lapsen kehitykseen kielteisesti. 

Ei. Siellä on jotain neurologista taustalla. Koti ja kasvatus voivat sitten helpottaa tai pahentaa vaikeuksia. Minusta ennemminkin helpottaa, jos vanhemmat tekevät hyvää yhteistyötä koulun kanssa, etsivät tietoa ja kuntouttavat lasta kotona.

En nyt sanoisi, että oppimisvaikeuksia, mutta omalle lapselle matematiikka on todella vaikeaa. Niin se oli itsellenikin ja matikka oli tokarissa aina 5. Tosin muutkin aineet oli 6-7 koska olin tosi laiska koulun kävijä ja kotona tästä ei välitetty.

Oma esikoinen siis pärjää muissa aineissa ihan hyvin, kunhan opiskelee ja lukee . Ka. Kevät tokarissa oli 8.4 ( 7 luokka). Matikankin oli saanut nostettua 7. Mutta on vaatinut paljon harjoittelua myös kotona. Jos me vanhemmat ei kannustettaisi ja tuettaisi ja autettaisi kokeisiin lukemisessa tokari olisi paljon huonompi. Pientä keskittymksvaikeutta hänellä on ollut aina, eskassa istui renkaan päällä ettei pylly pyörinyt penkissä kokoajan ja tehtäväkirjaa tehdessä joutui aikuinen olemaan vieressä tak unohtui omiin ajatuksiinsa. Alaluokilla oli samaa, mutta pikkuhiljaa keskittyminen parantunut. Nyt kuulemma häiritsee vain jos muut puhuu/sipittelee tunnilla tms. Keskittyminen herpaantuu herkästi.

Kuopuksen ka. Oli 9.1 ja hänelle taas jää kaikki oppi hetkessä päähän. Ei paljon tarviis kokeisiin lukea, kun kysellessä tietää jo lukematta asiat hyvin.

Hänen kanssaan lähinnä pitää alkaa opetella sitä opiskelua. menee 4 luokalle ja koulu tietty vaikeutuu kokoajan. Siksi olisi hyvä olla ihan tapana se, että kokeisiin luetaan vaikka nyt saakin 9 ja 10 ilman lumemista.

E

Kyllä siinä tapauksessa, jos äiti on raskaana ollessa tupakoinnilla aiheuttanut hapenpuutteen sikiön kehittyville aivoille.

Useimmiten ei johdu vanhemmista mitenkään. Oppimis-ja keskittymisvaikeudet johtuvat yleensä neurologisista häiriöistä. Jotkut käytöshäiriöt saattavat olla kasvatuksesta johtuvia.

Kasvatuksella ja ympäristöllä on huomattava vaikutus lapseen. Vaikka kahdella lapsella olisi samanlaiset keskittymishäiriöt alunperin, niin toista voidaan tukea eri tavalla ja hän pystyy helpommin käsittelemään haasteensa. Toisaalta niinkin, että sopivalla kasvatuksella ei välttämättä ikinä oltaisi huomattu keskittymishäiriötä.

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC2753321/

meta-analyses have shown that parenting behaviour accounts for about one third of the variance in attachment security or disorganisation. The exclusively environmental explanation has been challenged by results demonstrating some, albeit inconclusive, evidence of the effect of infant temperament.

Tarkoitatko oppimisvaikeuksilla sitä, mitä aiemmin kutsuttiin ns. heikkolahjaisuudeksi. Se on periytyvää, tutkimusten mukaan lähinnä äidin puolelta. Äidin ja lapsen älykkyysosamäärillä on selvä yhteys.

Keskittymishäiriö voi liittyä asiaan mutta voi olla myös erillinen oire.

Ei tosiaankaan kaikki oppimisvaikeudet ole neurologisia. 

Jos kodin olosuhteet ovat deprivoivat, ei puhuta, ei keskustella ei lueta, niin kyllä se lapsen on vaikea pärjätä koulussa. 

Laita alun perin terve lapsi häkkiin kellariin ja ota seitsemän vuoden päästä pois. Heität kolme kertaa päivässä ruuan sisään puhumatta sanaakaan. 

Tämä on ekstrapolointia, mutta naurettava väite, ettei ympäristöllä olisi suurikin vaikutus lapsen oppimiskykyyn.