Lue keskustelun säännöt.
Äiti loukkaantuu menoistani.
14.07.2017 |
Olen 17 ja asun äitini kanssa. Äitini loukkaantuu joka kerta jos olen suunnitellut omia menoja. Kysymisen jälkeen äänensävy muuttuu, jos on luvannut heittää, venyttää tahallaan lähtöä ja hakee sitten aikaisin pois. Utelee myös pienintä yksityiskohtaa myöten missä olen minäkin hetkenä ja mitä teen. (Kerron kyllä avoimesti minne menen ja kenen kanssa) Yökyläreissut edellyttää kasaa kotitöitä ja päivien miellyttämistä. Onko muilla tämmöistä? Onko normaalia?
Kommentit (7)
Äitisi välittää hyvinvoinnistasi. Voi ehkä hieman epäillä pärjäämistäsi, mutta parempi tuo kai kun äiti joka ei välittäisi tuon taivaallista siitä missä suhaat ja mitä teet.
Tietysti olet jo vuoden päästä aikuinen, joten silloin selvitysvelvollisuus loppuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli kun asuin vielä kotona, eli suurinpiirtein ikäisesi. Kaikki reissuun lähdöt olivat aina vaikeita tuon takia. En koskaan ottanut asiaa puheeksi koska mielestäni se olisi vain pahentanut tilannetta (äiti olisi ottanut sen arvosteluna). Hoidin asian kertomalla reissuista reilusti etukäteen, vastaamalla kysymyksiin ja muistuttamalla vetkuttelun aikana että nyt pitää jo mennä että ehtii, jne "hoputuksella".
Mielestäni tuo käytös kumpusi äidin omasta lapsuudesta. Hän muutti jo lapsena/nuorena koulun asuntolaan, kun kotoakulkien matka olisi ollut liian pitkä. Samaten teinivuodet ja loput kouluajoista eli omillaan/koulun asuntolassa. Ilmeisesti halusi omille lapsilleen turvallisen lapsuuden mutta oli jopa liian huolehtivainen / lähellä pitävä. Tiedä sitten kuinka villiä hänen oma nuoruutensa oli ollut, mutta välillä ärsytti kun itse en ollut todellakaan mihinkään ryyppyreissuille lähdössä mutta huolehdinta oli sitä luokkaa etten sieltä elossa kuitenkaan tule takaisin. XD
Muutin kotoa lukion jälkeen ja muuto oli myös kova paikka. Kevensin tuota tarkoituksella niin että koska kouluni oli vain 30 km päässä kävin usein kotona ja saatoin jopa "muuttaa" takaisin kotiin kesäksi.
Nyt kolmikymppisenä välit äitiin ovat normalisoituneet ja tuntuu että lopultakin näkee meidät lapsetkin ihmisinä/aikuisina. Asun nykyään ~400km päässä joten kovin tiheään ei nähdä. Toki yhä huolehtii esim pitkän ajomatkan yli heti kolareista yms jos myöhästyy.
Ai niin, kolmoseen lisäyksenä. Omillani asuessani ja ehkä jo jonkin verran teininä aloin tietoisesti työntää äitiä kauemmas kaikista asoistani "kertomalla höttöä" en siis kertonut omiksi tuntemistani asoista (rahat, rakkaus, jne) vaan täytin keskustelut kaikenlaisilla muilla yksityiskohdilla päivästä/viikosta, jotta äiti tunsi saaneensa uteluilleen vastinetta.
Epäilen tuota välittämistä, sillä hän sivuuttaa tarpeitani. Lääkkeiden ja hygienia tarvikkeiden ostoa pitkitetään ja valitetaan kuinka ne maksavat. Tunnepuolella mua on laiminlyöty varmaan aina. Ei ikinä kysy kuulumisia tai kysy mikä on jos itken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se voi olla sitten ihan kontrolloinnin tarvetta. Meilläkin oli muuten tuota miellyttämistä ennen reissua mistä sanoit. Varsinkin viimeiset vuodet olivat jatkuvaa varpaillaanoloa ja äidin ja isän välien kuuntelua ettei ole liikaa toiselle mieliksi. Isä ei meillä koskaan välittänyt mistään, hänen mielestään riitti että hän kävi töissä ja että hänet jätettiin rauhaan iltaisin.
Sinuna vastailisin kysymyksiin ja välttäisin konflikteja etteivät reissut peruunnu riitelyn takia. Pianhan pääset muuttamaan omillesi, kaupungin vuokrakämpiin ja koulun asuntoihin minäkin lähdin.
- se kolmonen
Äitisi on joko ylivarovainen tai mustis seurastasi. Neuvoa en osaa, ehkä voisit kysyä suoraan mikä mättää.