Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten päästä jaloilleen 15 vuoden suhdehelvetin jälkeen?
11.07.2017 |
Exä huseeraa hurmaavana kukkona tunkiolla lasten kavereiden ym. entisten yhteisten tuttujen parissa, vaikka suhteemme aikana dissasi minua liiasta sosialisoinnista. Jouduin jäämään samalle alueelle asumaan, ja nyt olen silti ihan eristyksissä kun en halua olla samoissa porukoissa.
Kokemani väkivalta oli hirveää. Ivaa, vähättelyä, haukkumista, nimittelyä, rajoittamista, tavaroideni rikkomista, eristämistä ym. Ulkopuolisille ex on hurmaava, komea, salilla trimmattu, sosiaalinen ja hauska. Minä kuulin huorittelua, olin vitun ämmä, ootko yhtä tyhmä kuin ruma, älä valita (jos yritin puolustautua), toivomuksia että kuolisin pois, jäisin vaikka auton alle. Kodinhoitoani ja tekemisiäni arvosteltiin, raivareita tuli aivan odottamatta milloin mistäkin. Muutuin araksi, eristäydyin kavereista ja sukulaisista a)mieheni mieliksi ja b) koska häpesin tilannettamme.
Pintaraapaisu kaikesta. Nyt olen eronnut, ja toipuminen on todella hidasta. Lähes toivotonta. Mies oli viimeiset vuodet ainoa ja tärkein ihmiseni, ja hän kohteli minua kuin saastaa. En tiedä pääsenkö siitä ikinä yli. :(
En voi edes selittää kenellekään miksen jaksa tai halua pitää yhteyttä, tai osallistua juhliin joihin exäkin kutsuttu, koska näennäisesti olemme hyvissä väleissä eikä kukaan ikinä uskoisi mikä hirviö hän on.
Kommentit (19)
No eihän se koko ajan noin pahaa ollut. Pahentui vähitellen ja räjähti käsiin lasten synnyttyä. Mies nitisti vähitellen uskoni omiin ajatuksiinikin, siksi ajattelin vain että minun pitää vain yrittää enemmän niin asiat korjaantuvat. Nyt sitä on vaikea ymmärtää, mutta niin se meni. Lisäksi minulla oli kova tarve olla miehelle lojaali ja yrittää ymmärtää häntä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hienoa, hyvä että pääsit eroon narsistimiehestä! Varmasti pärjäsit elämässäsi ennen miehesi tapaamista, joten varmasti pärjäät nytkin.
En aio koskaan enää aloittaa parisuhdetta, joten uudestaan en voi tilanteeseen joutua. Kysymykseni kuului että miten konkreettisesti päästä yli kokemuksista ja alkaa voida hyvin?
Olen yllättynyt siitä miten minä olen tässä se mielenvikainen. Miten esim. Tukholma-syndrooma kidnappauksissa? Ovatko kaikki siepatut henkilöt sattumoisin mielenvikaisia? Ap
Kuulostaa NIIN tutulta. Mulla oli samanlainen helvetti. Ja ne jotka sanovat että vika on susta ja hoida oma pääsi kuntoon, eivät vaan tiedä yhtään mistä nyt puhutaan. Mun exä oli narsisti ja sai tosi ovelasti ja vähitellen kaikki ympärillä kääntymään mua vastaan. Ja multa on mennyt vuosia, että olen tajunnut että olen oikeasti ihan hyvä ja kiva tyyppi. Aloin itsekin uskoa mitä ex puhui ja jälkikäteen mietittynä tuntuu hullulta että olen uskonut sen puheita. Lopulta tuli väkivaltaa jne.
Ja toi sun kuvaus, että sun exä oli kukkona tunkiolla kaikissa lasten tapahtumissa ja meillä esim. harrastuksissa pitää niin paikkansa. Meillä eron jälkeen mies alkoi sitten vielä ihan järkyttävän kiusaamisen (vaikka itse halusi erota) johon kuului esim. lasten koulun pihalla päivystys ja siellä musta pahan puhuminen. Ja ihan kaikkea muutakin.
En voi sanoa kun että koita jotenkin jaksaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eihän se koko ajan noin pahaa ollut. Pahentui vähitellen ja räjähti käsiin lasten synnyttyä. Mies nitisti vähitellen uskoni omiin ajatuksiinikin, siksi ajattelin vain että minun pitää vain yrittää enemmän niin asiat korjaantuvat. Nyt sitä on vaikea ymmärtää, mutta niin se meni. Lisäksi minulla oli kova tarve olla miehelle lojaali ja yrittää ymmärtää häntä. Ap
Eli siis sulla on päässä vikaa. Hoida se kuntoon ensin tai oot kohta samassa tilanteessa.
?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen samassa tilanteessa, enkä usko pääseväni sittenkään koskaan yli, kaikkea on kokeiltu.
Tiedän olevani ihan hauska ja kiva nainen. Suhteen aikana olin varmasti monien mielestä outo ja välttelevä koska jouduin koko ajan pelkäämään exän reaktioita jos juttelen jonkun kanssa liian pitkään, joku tuttu tuli seuraamme vaikka päiväkodin juhlissa (exää harmitti kun juttelin muille kuin hänelle ja sain kuulla jälkeenpäin). En uskaltanut kertoa asioistamme ja tutustua normaalisti koska se häiritsi exää. En myöskään voinut kutsua vieraita, koska asuntomme oli usein kuin pommin jäljiltä. Esim. kerran työkaverini tuli yllättäen hakemaan tyhjiä limupulloja puutarhaprojektiinsa, ja minä minä olin ihan paineessa koska ex oli aamulla raivoissaan repinyt eteiskaapin ovet irti. Kun pääsimme pihaan juoksin edeltä piilottamaan ovet sohvan alle. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käytännössä pärjään hienosti. Käyn töissä, ostin asunnon, matkustelen ja harrastan liikuntaa. Mutta itseluottamukseni on sisimmässäni nolla, minulla ei ole yhtään oikeaa ystävää ja minulla on itsetuhoisia ajatuksia koska muut ihmiset ahdistavat niin paljon. Usein olen vaan kotona enkä pysty tekemään mitään. Kävelen ympyrää ja yritän kestää tätä tuskaa. Ap
Koira laajentaa sosiaalisia ympyröitäsi. Aloita harrastuksia, joissa tutustut ihmisiin. Vertaistukiryhmiä löytyy varmaan jotain tuontyyppisiä.
Mielestäni on hyvä aloittaa siitä, että et olisi yksin, jolloin saat voimia ja itsevarmuutta. Sinuna kertoisin myös läheisille millainen ex-miehesi on.
Oma tuleva exäni ei ole noin paha, mutta tiedän että eron jälkeen paistattelee erinomaisessa valossa, syyttää minua erosta ja muut taputtaa päähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koira laajentaa sosiaalisia ympyröitäsi. Aloita harrastuksia, joissa tutustut ihmisiin. Vertaistukiryhmiä löytyy varmaan jotain tuontyyppisiä.
Mielestäni on hyvä aloittaa siitä, että et olisi yksin, jolloin saat voimia ja itsevarmuutta. Sinuna kertoisin myös läheisille millainen ex-miehesi on.
Oma tuleva exäni ei ole noin paha, mutta tiedän että eron jälkeen paistattelee erinomaisessa valossa, syyttää minua erosta ja muut taputtaa päähän.
Olen yrittänyt jotain kertoakin mutta en pysty kovin suoraan puhumaan. En luota omiin havaintoihini, ja ajoittain epäilen yhä että minä jotenkin aikaansain miehen käytöksen. Minullahan on vain oma näkökulmani asioihin. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huvitti, kun ex-nainen myös kuvitteli että olen jotenkin eristyksissä, kun en halua viettää aikaani meidän (hänen) ystäviensä kanssa. Oikeasti en kaipaa lainkaan koko paskaporukkaa, vaan vietän aikaani omien ystävieni kanssa, jotka tunsin jo kauan ennen avioliittoa. Pitäköön kuvitelmansa, olen todella tyytyväinen että pääsin eroon.
m
Huhu, teillä on ollu asiat aivan liian hyvin ja olette kasvaneet pumpulissa,kun tällaiset asiat järkyttävät. Sory kun sanon ilkeästi, mutta musta vaan tuntuu että olette (olleet) samoja henkilöitä jotka kauhistelevat ihmisiä joilla mt ongelmia ja päihteidenkäyttöä ymv. Todellisuudessa yksi sikamies saa teidätihan pirstaleiksi ettekä osaa edes kuvitella mitä muut on käyneet läpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja sinussa ei tietenkään ole mitään vikaa, vaan olet sädekehä pääsi päällä kyynelehtien kulkeva marttyyrienkeli.
Näihin tarinoihin pitäisi aina saada toine puoli, koska värikynä näkyy ja sonnan haju haisee näistä kauas.
Kommentoija numero 18 ainakin on elänyt pumpulissa, eikä koskaan tavannut oikeasti ilkeää ihmistä.
Ap:lle paljon voimia! Etsi netistä vertaistukiryhmiä, että saat puhuttua kaiken sen paskan pois. Joku terapiakin ehkä voisi auttaa.
Tee juttuja, joista nautit ja ole armollinen itsellesi. Yritä unohtaa ja keskittyä johonkin muuhun.
Soota naisten linjalle. Siellä osataan kertoa miksi zinulle kävi näin ja miten pääset eteenpäin. Saat myös kertoa tarinasi jollekin luottamuksella.
Suosittelen
Vierailija kirjoitti:
Ja sinussa ei tietenkään ole mitään vikaa, vaan olet sädekehä pääsi päällä kyynelehtien kulkeva marttyyrienkeli.
Näihin tarinoihin pitäisi aina saada toine puoli, koska värikynä näkyy ja sonnan haju haisee näistä kauas.
Sehän se, että pidin kaikkea omana syynäni. Ajattelin aina että jos yritän enemmän, teen paremmin, parannan "tapani" niin asiat korjaantuvat. Mutta löysin itseni tilanteesta jossa en voinut lukea sanomalehtiä, en katsoa telkkaria, en tehdä kotiin pieniäkään hankintoja ilman lupaa, en omata mitään sosiaalista elämää, en edes nukkua jos exä päätti tulla valittamaan jostain tai sai päähänsä vaikka alkaa sänkyyn tullessaan vaihtamaan tyynyliinaa. Valot vaan päälle räps, minun unesta viis.
Sen kanssa juuri kamppailen, kun en ymmärrä miksi liittomme oli sellainen kuin se oli. Miksi hän oli niin ilkeä, ja miksei hän jättänyt minua jos ei kerran rakastanut. Ap
Väkivaltaisesta parisuhteesta eroaminen on haastavaa, koska joudut käymään juuri kertomasi tunteet läpi erosurun lisäksi. On myös vaikea myöntää rakastavansa ihmistä, joka teki paljon pahaa ja surevansa eroa hänestä.
Sinulle olisi tärkwää puhua kokemastasi jollekin luotetulle taholle. Puhuminen jäsentää asioita ja asettaa niitä oikeaan mittasuhteeseen. Suosittelen aloittamaan tukipuhelimista, ne ovat juuri elämänkriisejä varten olemassa.
Alue: Aihe vapaa
Kuulostaa niin tutulta. Itse erosin jo vuosia sitten, katkaisin kaikki vuosien ystävyydet eksän manipuloinnin takia. Joskus kaipaan joitain ihmisiä mutta se menee ohi. Pääasia että olet saanut itsesi pelastetuksi.