Lue keskustelun säännöt.
Alkoholin käytön lopetus?
09.07.2017 |
Olen kolmekymppinen nainen ja juonut alkoholia 14-vuotiaasta lähtien. Varsinkin nuorena join liikaa ja sattui kaikenlaisia ylilyöntejä. Onneksi koskaan ei käynyt mitään vakavaa. Mutta oksentamisia, sammumisia, muistin menetyksiä..
Viime vuosina olen yrittänyt opetella kohtuukäyttöä, mutta edelleen liian usein alkoholi maistuu liian hyvin ja käy se perinteinen: "otanpa vielä toisen ja kolmannen ja ehkä vielä yhdet.." Varsinainen alkoholisti en kuitenkaan koe olevani, sillä koskaan ei ole ollut kahta päivää pidempää putkea tai tarvetta loiventaville. Alkoholin kanssa vain on niin pirun vaikeaa.
Nyt taas parin tunnin yöunien jälkeen - alkoholi vie nykyään unetkin - mietin, onko tässä yhtään mitään järkeä. Krapuloita, morkkiksia, ylimääräistä rahanmenoa, valvomista ja monta päivää kestävä väsymys. Alkoholia juon noin 2-4 kertaa kuukaudessa.
Pitäisikö lopettaa kokonaan, kun tuntuu, että omat "addiktiaivot" eivät ymmärrä kohtuukäyttöä? Löytyykö vertaistukea?
Miten olette selvinneet sosiaalisista paineista? Alkoholi kun tuntuu Suomessa kuuluvan vähän joka hetkeen ja varsinkin juhlaan, valitettavasti...
Kommentit (17)
Vierailija kirjoitti:
Mitä alkoholia yleensä juot?
Nuorempana join melkein kaikkea mahdollista, mutta nykyisin vain siideriä ja muita mietoja juomia.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On vain niin surkea olo, kun taas "lähti lapasesta" :(
Lasken paljon etukäteen sitä, miten paljon saan/voin juoda, ettei kävisi näin, mutta jotenkin se aina unohtuu siinä ihanassa nousuhumalassa. Mikä minua vaivaa?!
Ap
Yritin vastaavalla taustalla palata kohtuukäyttöön mutta ei se onnistunut. Piti lopettaa kokonaan ja vältellä sosiaalisia tilanteita missä tiedät kumminkin retkahtavasi. Retkahduksia sattuu joka tapauksessa. Vuoden tauon jälkeen huomaan että pystyn taas ottamaan taas vain yhden näin kesäterassilla, mutta välillä kyllä on jäänyt polttelemaan ajatus toisesta ja kolmannesta. Parempi olisi kokonaan ilman.
Vierailija kirjoitti:
Yritin vastaavalla taustalla palata kohtuukäyttöön mutta ei se onnistunut. Piti lopettaa kokonaan ja vältellä sosiaalisia tilanteita missä tiedät kumminkin retkahtavasi. Retkahduksia sattuu joka tapauksessa. Vuoden tauon jälkeen huomaan että pystyn taas ottamaan taas vain yhden näin kesäterassilla, mutta välillä kyllä on jäänyt polttelemaan ajatus toisesta ja kolmannesta. Parempi olisi kokonaan ilman.
Kiitos vastauksestasi! Miten läheisesi suhtautuivat lopettamiseen? Pelkään sitä tuputtamista, että "hei ota nyt edes yksi, älä ole tylsimys..."
Olen tässä pitkän aamun aikana miettinyt, voiko olla jonkin asteista alkoholismia ilman, että putki jää päälle? Mietin alkoholia ja sen käyttöä todella paljon, vaikken suurkuluttaja olekaan. Nykyisin juon useimmiten kerralla 4-5, mutta joskus menee 8-10 annostakin baarissa käydessä.
Ap
Olet juonut jo pitkään ja paljon, tuollainen alkoholinkäyttö näkyy sinun aivoissa ja ulkonäössä. Näillä perusteilla vähensin itse alkoholin käyttöä paljon. Olin kyllä enemmän semmonen viininlipittäjä ja se todella alkoi näkyä naamassa. Nykyään riittää hyvin se yksi lasi viiniä tai yksi siideri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lopetin alkonkäytön kun päätin niin. Olin raivoraitis 2 vuotta. Tosin ei minulla mitään ongelmaa ollutkaan. Viiniä juon sillointällöin, on hyvää. Toista lasillista en yleensä jaksa ottaa.
N 38+2
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yritin vastaavalla taustalla palata kohtuukäyttöön mutta ei se onnistunut. Piti lopettaa kokonaan ja vältellä sosiaalisia tilanteita missä tiedät kumminkin retkahtavasi. Retkahduksia sattuu joka tapauksessa. Vuoden tauon jälkeen huomaan että pystyn taas ottamaan taas vain yhden näin kesäterassilla, mutta välillä kyllä on jäänyt polttelemaan ajatus toisesta ja kolmannesta. Parempi olisi kokonaan ilman.
Kiitos vastauksestasi! Miten läheisesi suhtautuivat lopettamiseen? Pelkään sitä tuputtamista, että "hei ota nyt edes yksi, älä ole tylsimys..."
Olen tässä pitkän aamun aikana miettinyt, voiko olla jonkin asteista alkoholismia ilman, että putki jää päälle? Mietin alkoholia ja sen käyttöä todella paljon, vaikken suurkuluttaja olekaan. Nykyisin juon useimmiten kerralla 4-5, mutta joskus menee 8-10 annostakin baarissa käydessä.
Ap
Läheiseni ymmärsivät tilanteen todella hyvin koska näkivät että join liikaa. Suurempi ongelma oli vähemmän läheiset tutut ja työyhteisö. Sosiaaliset suhteet kärsivät lopettamisesta. Se on vaan hinta mikä pitää maksaa . Toisaalta se että on viikonloppuisin ja seuraavalla viikolla täysin toimintakunnossa on ainakin minulle avannut paljon ovia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet juonut jo pitkään ja paljon, tuollainen alkoholinkäyttö näkyy sinun aivoissa ja ulkonäössä. Näillä perusteilla vähensin itse alkoholin käyttöä paljon. Olin kyllä enemmän semmonen viininlipittäjä ja se todella alkoi näkyä naamassa. Nykyään riittää hyvin se yksi lasi viiniä tai yksi siideri.
Varmasti näkyy aivoissa ja naamassa tämä juominen :( Kiva kuulla, että vähentäminen on onnistunut! Pystyisinpä siihen itsekin. Hetkellisesti ehkä, mutta sitten taas unohtuu. Vai onkohan se vain itsekurin puutetta minulla.. Ap
Tein Päihdelinkin SADD-testin ja sen mukaan:
"Sait testistä 14 pistettä. Kohtalainen riippuvuus. Tämän testin mukaan alkoholiriippuvuutesi on kohtalaista."
Mitä tämä tarkoittaa? :(
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkoholismi on ikävä sana. Ei se kuitenkaan meinaa rapajuoppoutta tai ojassa asustelua lasolipullo kourassa. Mä olen alkoholisti, koska olen alkoholista riippuvainen. Säkin kuulostat siltä.
Alkoholistin itsekurilla ei ole mitään väliä, kun on jo riippuvainen. Yritä saada jotain tukea. Hemmetti, hae vaikka antabuskuuri. Ei siinä ole mitään hävettävää. Et ehkä pysty raitistumaan omin voimin. Käy vaikka AA:ssa. Sinne on helppo mennä, eikä siinä mitään menetä. Kesken kaiken voi lähteä poiskin.
Olen yrittänyt raitistua nyt jo vuosien ajan. Kävin ryhmissä ja lakkasin juomasta ihmisten kanssa. Sanon nykyisin vain suoraan, että olen alkoholisti, enkä voi juoda yhtään. Järkevät ihmiset osaavat kunnioittaa raitistumaan pyrkivää alkoholistia. Olen päässyt aika syvälle itseeni, vähän liiankin. Juomattomuus avasi jonkun pandoran lippaan ja nykyisin olen jatkuvasti ahdistunut, kun en voi juoda traumoja ja ikäviä tunteita pois. Ehkä tämä vielä helpottaa joskus.
Vaikeuksilta ei voi välttyä. Kannattaa asennoitua niin. Joillekin ihmisille juomattomuus vain on ongelma, etkä voi sellaiselle idiotismille mitään. Tie tulee olemaan kuoppainen ja tuskainen. Ehkä lopussa asiat ovat paremmin.
Laita korkki kiinni ja lopeta se ruikuttaminen. AA-kerhot on nimenomaan turhan ruikuttajille - "Minä otin jouluna kaksi pulloa keskiolutta ja piiperöiset tulivat kylään ja minua niin nauratti ja sitten minua haettiin autolla tänne. Minä olin ihmishirviö ja kun mäen päältä aloittaa alamäen, niin mäen alta itsensä löytää valivalivali....".
Ja itsestään juomisesta pääsee helpommin eroon, kuin AA-nimisestä uskonlahkosta. Jos ulkopuolisia apuja meinaat, niin hae vaikka kunnalliselta päihdeterapeutilta. Hieman sitä selkärankaa, niin kyllä se siitä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Googlaa KLB-geeni. Ei välttämättä ole kyse itsekurista.
Piti tulla kertomaan, että en ole tämän ketjun aloittamisen jälkeen juonut mitään ja se on ollut paras päätös ikinä! Uskon, että tästä tulee elämäntapa, josta en luovu. Uni on parempaa eikä ole krapuloita ja morkkiksia. Jonkin verran ulkopuolinen olo on joissain tilanteissa, mutta kyllä niistäkin selvänä selviää (hehe).
Tsemppiä kaikille asian kanssa kipuileville! Muutos on mahdollinen; apua saa ja pitää pyytää :)
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on vähän samanlainen tausta kuin sulla. 15-vuotiaasta asti todella humalahakuista juomista, välillä bilevuosina pari kertaa viikossa, välillä toki raittiita kausiakin, esim. raskauden aikana.
Nyt olen lopettanut alkoholin käytön lähes kokonaan sen takia, että ei meinaa pysyä hanskassa. Olen kaatuillut kroppani mustelmille ja verille, kadottanut tavaroitani, sananmukaisesti kontannut kotiin, pissannut alleni, sössöttänyt humalassa vääriä asioita aivan väärille ihmisille ja seuraavana päivänä kärsinyt niin törkeitä morkkiksia ja krapuloita, että olen luullut oikeasti kuolevani oksentamiseen ja häpeään.
Viina vaikuttaa ihmisiin hyvin yksilöllisesti. Mä kuulun ihmisiin, jotka humaltuvat nopeasti, mutta toisaalta pystyn juomaan paljon niin, etten vaikuta hirveän humalaiselta kunnes yhtäkkiä tulee seinä eteen ja ns. kaadun suorilta jaloilta. Nousussa mulla ei myöskään ole mitään kontrollia juomiseen, imuroin kaiken mitä eteen tulee ja vielä vähän lisääkin.
En ole absolutisti vieläkään, mutta nykyään olen jättänyt kaiken kotitissuttelun, nämä saunakaljat ja iltaviinit pois ihan jotain poikkeustilanteita lukuun ottamatta. Baariin tai juhliin lähtiessä mulla on itselleni tiukat säännöt, jotka kertaan vielä mielessäni ennen iltaa: Saan juoda max. viisi annosta ja jokaisen alkoholijuoman jälkeen juon lasin vettä. Syön kunnolla ennen juhlintaa. Pankkikortti jää kotiin ja otan vain käteisenä mukaan tietyn summan, esim. 60e, mukaan.
Tällaista elämää on nyt takana pari vuotta. On tämä vaatinut vähän opettelemista, mutta onnistuu ja onnistuu sultakin, kun päätät asian ja teet vähän varotoimenpiteitä. Oma fiilis sata kertaa parempi nykyään, ei enää ikinä niitä hirveitä morkkiskrapulapäiviä ja bileissä on oikeasti paljonpaljon hauskempaa kun ei ole ns. naula päässä ja muistaa seuraavana päivänä käydyt keskustelut ja tavatut ihmiset.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on vähän samanlainen tausta kuin sulla. 15-vuotiaasta asti todella humalahakuista juomista, välillä bilevuosina pari kertaa viikossa, välillä toki raittiita kausiakin, esim. raskauden aikana.
Nyt olen lopettanut alkoholin käytön lähes kokonaan sen takia, että ei meinaa pysyä hanskassa. Olen kaatuillut kroppani mustelmille ja verille, kadottanut tavaroitani, sananmukaisesti kontannut kotiin, pissannut alleni, sössöttänyt humalassa vääriä asioita aivan väärille ihmisille ja seuraavana päivänä kärsinyt niin törkeitä morkkiksia ja krapuloita, että olen luullut oikeasti kuolevani oksentamiseen ja häpeään.Viina vaikuttaa ihmisiin hyvin yksilöllisesti. Mä kuulun ihmisiin, jotka humaltuvat nopeasti, mutta toisaalta pystyn juomaan paljon niin, etten vaikuta hirveän humalaiselta kunnes yhtäkkiä tulee seinä eteen ja ns. kaadun suorilta jaloilta. Nousussa mulla ei myöskään ole mitään kontrollia juomiseen, imuroin kaiken mitä eteen tulee ja vielä vähän lisääkin.
En ole absolutisti vieläkään, mutta nykyään olen jättänyt kaiken kotitissuttelun, nämä saunakaljat ja iltaviinit pois ihan jotain poikkeustilanteita lukuun ottamatta. Baariin tai juhliin lähtiessä mulla on itselleni tiukat säännöt, jotka kertaan vielä mielessäni ennen iltaa: Saan juoda max. viisi annosta ja jokaisen alkoholijuoman jälkeen juon lasin vettä. Syön kunnolla ennen juhlintaa. Pankkikortti jää kotiin ja otan vain käteisenä mukaan tietyn summan, esim. 60e, mukaan.
Tällaista elämää on nyt takana pari vuotta. On tämä vaatinut vähän opettelemista, mutta onnistuu ja onnistuu sultakin, kun päätät asian ja teet vähän varotoimenpiteitä. Oma fiilis sata kertaa parempi nykyään, ei enää ikinä niitä hirveitä morkkiskrapulapäiviä ja bileissä on oikeasti paljonpaljon hauskempaa kun ei ole ns. naula päässä ja muistaa seuraavana päivänä käydyt keskustelut ja tavatut ihmiset.
Kuulostaa hyvin tutulta! Boldatut kohdat olisin voinut kirjoittaa itsekin.
Hienoa, että olet saanut asiat järjestykseen :) Minulla on tällä hetkellä sellainen tunne, että en halua vaarantaa tätä hyvää oloa edes sillä "yhdellä", koska alkoli vain maistuu liian hyvin ja kohta se on jo "toinen" tai "kolmas" jne.. Hyvin harvoin pystyn nousuhumalassa pitämään selvänä tehtyjä päätöksiä. Mutta viestisi antaa toivoa siitä, että ehkäpä lasillisen kuohuvaa tai yhden tuopin terassilla voi nauttia jonakin päivänä ilman ongelmia :)
Ap
Kannattaa lopettaa kokonaan vaikka aluksi vuodeksi. Kerrot kavereille, että haluat kokeilla tällaista elämänmuutosta. Luulen että ihmiset ihailevat päätöstäsi. Päihteetön elämä on parasta! Iän myötä alkoholin haitat korostuvat ja tulee ihan hirveät krapulat ja morkkikset.
Mitä alkoholia yleensä juot?