Tunnetteko ihmisiä jotka omistavat tosi vähän tavaraa tai jotka on tosi köyhiä?

Tiedän todella köyhiä ihmisiä ja perheitä. Elämä on vain ajanut siihen, osa on varsin yritteliäitäkin.. 

Tiedän. Päivät menee lähinnä juopotellessa heillä.

Tiedän. Köyhällä on tuloina tt-tuki tai mahdollisesti saanut jo minimi työkyvyttömyyseläkkeen. Mt-ongelmainen alkoholisti.

Vähän tavaraa -ihminen on 70+ ikänsä kotitalossaan asunut poikamies, pienet tulot maataloudesta ja vielä pienemmät menot. Lämmittää puilla, kaivovesi, marjastaa ja kalastelee, leipoo itse lettipullansa, mopolla käy kaupassa. Jos tarvitsee jotain niin käy kaupasta ostamassa (kuten moottorikelkka) uutta, mutta ei koe tarvitsevansa mm. vaatteita tältä vuosituhannelta. Pankkitilin saldo on arvoitus, mutta olettaisin että rahaa on.

Meillä on vähän tavaraa mutta sen takia olemmekin varsin varakkaita.

Köyhyys ja vähän tavaraa alkaa olla itse asiassa nykyään aika harvinainen yhdistelmä. Se köyhän tavara on yleensä tosin arvotonta rojua, ei ole mitään kunnollista.

Vähän tavaraa kertoo yleensä varakkuudesta. Kaiken tarvittavan kun voi ostaa silmää räpäyttämättä kaupasta, silloin kun sitä tarvitsee, eikä tarvitse säilöä vanhaa "jos joskus tätä tarvitsisin" -rojua tai kierrellä kirppiksiä/alennuksia.

Köyhiä...no tunnen montakin köyhää, joilla on aivan liikaa tavaraa ja se tavara on sellaista, ettei sitä voi edes oikein muuttaa rahaksi. Ihan sinänsä käytettävää tavaraa, ei mitään roskaa mutta ei kukaan nuhruisesta ja reikäisestä sohvasta maksa mitään. Tai käytetyistä lasten leluista jotka on kirpparilla kiertäneet useamman kerran.

Sitten tiedän jokusen "köyhän" jolla ei ole koskaan mihinkään varaa, siitä johtuen pankkitilillä muhii kivasti viisi- jopa kuusinuneroisia summia.

Pari sellaista tiedän, joilla ei ole lainkaan irtorahaa, mutta kiinni olevaa omaisuutta on ihan sievoisesti.

Yksi sellainen pariskunta, jossa molemmat tienaavat kuussa vallan mellevän summan, mutta kun pankki omistaa talot, autot ja kaiken muunkin niin käytännössä käteen ei paljoa jää.

Yksi kaveri on sellainen, joka saa sairaseläkeläisenä tosi vähän, sairastui nuorena aikuisena eli 16 ikävuoden jälkeen mutta ennenkuin kerkesi mitään tienaamaankaan. Hän elää vähällä ja pyrkii minimalistisuuteen. Luulen, että kunhan hän alkaa päästä loppusuoralle, niin vähentää entisestään omaisuuttaan ja kun kuolee, niin jäljelle jää vaatteet joissa oli kuollessaan, yksi pyyhe ja seuraavan päivän lääkkeet.

Tavaran määrä ei kerro varattomuudesta tai varakkuudesta vaan sen laatu, varakkailla näyttäisi olevan vähemmän tavaraa kun kaikki on isommalla alueella. Varattomilla voi olla pieni tila täynnä krääsää. Jotkut pitävät myös minimalistisesta sisustuksesta, vain se mitä tarvitaan eikä mitään muuta, ei sälää ja ennenkaikkea jättimäiset kaappitilat. Jotkut taas tykkäävät ripustella seinille kaikkea muka sisustuksellista rojua ja tulee täysinäinen tuntu. On mielestäni enemmän yksilö- kuin varallisuuskysymys

Yksi alkoholisti sukulainen. Ei omista telkkaria, tietokonetta, älypuhelinta, mikroa yms. Asunnossa on vain vanha sohva jossa nukkuu, pari tuolia ja pöytä. Ei mattoja tai mitään seinillä. Ei omista edes imuria. Lainaan joskus. Siivoaa lattiat vaan lastalla ja kerää sanomalehtipaperille.

Kerää pulloja. Saa pientä eläkettä.