Huijaakohan luonto naista synnyttämään yhä uudestaan ja uudestaan saamalla naisen unohtamaan synnytyksen kauhut?

Todennäköisesti. Joillakin naisilla lisääntymisvietti on voimakas. Lisäksi osalla on "helppo" synnytys joka ei aiheuta traumoja. Jotkut ovat kai vielä sellaisia, että nauttivat rajojensa kokeilusta. Yiedän kyllä useitakin naisia eri ikäryhmissä, joille lapsiluku jäi yhteen synnytyksen vuoksi.

Varmasti. Evoluutio.

Kyllä. Samoin käy myös pikkuvauva-ajan nukkumattomien öiden kanssa.

Vietit ajavat naiset harrastamaan seksiä, ei synnyttämään. "Luonnontilassa" eli ennen ehkäisyä lasten lukumäärä ei ollut valinta. Jos halusi seksiä niin kuin useimmat ihmiset haluavat, sivutuotteena tuli lapsia.

Oksitosiini saa naisen kaipaamaan seksiä, hoivaamaan lasta jne. Osalla ihmisistä oksitosiinimäärät ovat korkeita.

Suomessa syntyvyyden suhteen on kuitenkin niin, että syntyvyys laskee. Suurin syy sille on mielialalääkityksen lisääntyminen, sillä ne vähentävät haluja. Laskua edellisvuoteen oli 7% ja olemme nyt 1868 tasolla, eli nälkävuosien tasolla.

Naisen biologinen tarve saada lapsia ajaa vaan kaiken muun edelle, synnytyskivut ovat siinä merkityksettömiä. 

Sain niin monta lasta kuin oli toiveissa ja yhdestäkään ei jäänyt synnytyksessä kauhukokemusta. Kivunlievityksenä oli kerran paracervikaalipuudutus, kerran petidin ja muuten luomuna. Ja nuo luomut olivat parhaita kokemuksia eli jotenkin elin niissä parhaiten mukana. En ymmärrä, miksi naiset puhuvat toisilleen ja etenkin ensisynnyttäjille ikäviä tarinoitaan.

Vain tyhmiä. Päätin lopettaa vessassa käynnin jälkeen juuston syömisen..

Vierailija kirjoitti:

Naisen biologinen tarve saada lapsia ajaa vaan kaiken muun edelle, synnytyskivut ovat siinä merkityksettömiä. 

Kivuilla on myös merkitystä molemmille. Synnytyskanavasta tulleen lapsen geeniaktivaatio on erilainen kuin sektioidun vauvan. Kipu lisää myös esimerkiksi sytokiineja verenkiertoon, jotka ohjelmoivat jollain tavoin immuunipuolustusta, ilmeisesti prostagladiinien tms. kautta.

Vierailija kirjoitti:

Vietit ajavat naiset harrastamaan seksiä, ei synnyttämään. "Luonnontilassa" eli ennen ehkäisyä lasten lukumäärä ei ollut valinta. Jos halusi seksiä niin kuin useimmat ihmiset haluavat, sivutuotteena tuli lapsia.

Juuri näin. Ja nykyihminen voi halutessaan harrastaa vaikka kuinka seksiä ilman lisääntymistä. Ja kun sitä ajattelee, niin ihme että vielä lapsia edes tehdään.

Vierailija kirjoitti:

Oksitosiini saa naisen kaipaamaan seksiä, hoivaamaan lasta jne. Osalla ihmisistä oksitosiinimäärät ovat korkeita.

Suomessa syntyvyyden suhteen on kuitenkin niin, että syntyvyys laskee. Suurin syy sille on mielialalääkityksen lisääntyminen, sillä ne vähentävät haluja. Laskua edellisvuoteen oli 7% ja olemme nyt 1868 tasolla, eli nälkävuosien tasolla.

Hoivavietti on täysin eri asia kuin seksin haluaminen. Väittäisin, että suurin osa ihmisistä haluaa seksiä. Onneksi ihmisellä on älykkyys, jonka avulla lisääntymisen voi ehkäistä.

Mua ei ainakaan huijaa. Todellakin muistan kauhut ja kivut. Ekan kerran jälkeen uskoin että seuraava on helpompaa. No olihan se. Mutta paljon oli matkaa siihen että se olisi edes siedettävän lähimailla. Ei enää ikinä!

Ei huijaa. Itse ainakin muistan ihan tarkkaan, miten hirveää se oli vaikka aikaa on vierähtänyt jo parikymmentä vuotta. Ekan jälkeen pidin useamman vuoden tauon ja sitten hankittiin toinen lapsi. Ja koko synnytyksen ajan ajattelin, koita kestää, tää on viimeinen kerta! Ja todellakin oli!

Synnytyskivut unohtuvat siksi, että äiti pystyisi keskittymään syntyneen pienokaisen hoivaamiseen ja kiintyisi tähän, ei tulevia synnytyksiä silmällä pitäen. Raskaaksi tuleminen ja synnyttäminen ei ollut mikään valinta ennen ehkäisyä. Jos vaihtoehtoja olisi ollut, ei lapsia olisi tehty suurta määrää yhtään sen hanakammin kuin nykyäänkään.

80-vuotias mummonikin muistaa kaikki synnytyksen kauhut yhä. Ja kertoo niistä.

Ei huijaa. Olen 50 ja muistan edelleen kaiken. Ennen aikaan oltaisi kuoltu molemmat. Viimeiseksi jäi. Onneksi on ehkäisy.

On kuin sota, niitä kauhuja ei vaan unohda.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisen biologinen tarve saada lapsia ajaa vaan kaiken muun edelle, synnytyskivut ovat siinä merkityksettömiä. 

Kivuilla on myös merkitystä molemmille. Synnytyskanavasta tulleen lapsen geeniaktivaatio on erilainen kuin sektioidun vauvan. Kipu lisää myös esimerkiksi sytokiineja verenkiertoon, jotka ohjelmoivat jollain tavoin immuunipuolustusta, ilmeisesti prostagladiinien tms. kautta.

Tuo mantra ei auttanut minua repeämästä lopuksi ikää pidätyskyvyttömäksi, eikä lasta saamasta hapenpuutetta.

Synnytys on aina riski, mutta lääkärit ja kätilöt eivät ota sitä omalla kustannuksellaan. Kun riskinarvio meneekin pieleen, se on sitten vaan voi voi.

Tämä siis perusterve äiti ja vauva, ja yliopistollinen sairaala päiväsaikaan arkena.

Ei se ollut mikään kauhukokemus. Pärjäsin paikallispuudutteilla. Suht ripeä tapahtuma, noin 12 tuntia lapsiveden menosta. Ei se nyt mikään huvipuistoretki ollut, mutta ei mitään ihan hirveääkään.

Tarvitsen edelleen varsin paljon seksiä, mutten ole kiinnostunut synnyttämisestä tai lasten kasvatuksesta, joten kerta sitä lajia riitti. Hyvin muistaa sekä kivut että äänimaailman 17 vuoden takaakin.

Esikoisen syntymä tapahtui kiireen vuoksi ilman kivunlievitystä. Kipu meni niin paljon yli sietokykyni, että silmissä sumeni ja huusin täyttä kurkkua. Muuta en muistakaan sairaalaan menon jälkeen. Pari viikkoa näin rajuja painajaisia, heräilin omaan huutooni. Kiva.

Toista lasta synnyttäessä, siinä vaiheessa kun luut erkanee toisistaan ja kroppa alkaa täristä, mietin ettei enää ikinä. Vauva on nyt 3kk ja mietin millähän ikäerolla olisi hyvä saada seuraava :'D. Toivottavasti mies pysyy jämäkkänä ja muistuttelee miksei enempää lapsia tehdä. Jo pelkät raskausajat olivat ihan hirveitä, ei fyysisesti vaan henkisesti.