Inhoatteko te muutkin tällaisia tilanteita vai olenko vain sosiaalisesti rajoittunut?

Inhoan todella. Välttelen viimeiseen asti.

En pidä niistä tahdittomuuteni vuoksi. Yritän heittää kommentin väliin, mutta yleensä se johtaa siihen, että koko ryhmä käy tuijottamaan mua kuin olisin sytyttänyt Rooman tuleen ja sanonut Terminaattorin äänellä "Hasta la vista".

Kyllähän se on haastava tilanne. Jos sanot jotain niin äkkiä "puhut jonkun päälle", jos et sano mitään niin ihmetellään miksi on kokoajan hiljaa. Eli puhuit tai et, niin ei ole hyvä. Siksi poistunkin tällaisista tilanteista, kun ei niistä ole minulle mitään iloa.

Kyllä! Pahin oli kerran joillain lastenvaatekutsuilla, kun kaikki muut olivat tuttuja keskenään ja minä tunsin vain emännän. Yritin moneen otteeseen virittää edes jotain keskustelua, mutta muut eivät vaivautuneet edes vastaamaan, kälkättivät vain keskenään. Häivyinkin sieltä heti, kun pystyin ja sen jälkeen olen aina kieltäytynyt noista kutsuista.

Olen itse työpaikalla, jossa meillä on usein uusia ihmisiä kahvihuoneessa (sijaisia ym.) ja pyrin aina huomioimaan heitä ottamalla jollain tapaa mukaan keskusteluun. Mielestäni se on kohteliasta toista kohtaan ja kuuluu hyviin tapoihin.

En tykkää. Jos kommentoi väleihin tulee tyrkky olo ja usein ilmapiiri aiemmin iloisessa ryhmässä muuttuu varuillaan olevaksi. :( Jos taas et kommentoi niin muut pitää sua outona hissukkana. Yritän alkuun hymyillä sivumpaa ja kommentoida jotain ihan lyhyttä ("just noin", "mullekin on käynyt noin" tms.) ja ystävällistä vai vaikka vain nyökkäillä sopivassa kohdassa. Hiljaksiin lisään kommentointiani. Mutta on haastava tilanne kyllä. Yleensä aina tuntee itsensä hölmöksi niissä tilanteissa ja kiusaantuneeksi. Helpottais niin paljon jos vanha ryhmä ottaisi huomioon uutta tulokasta.