G: Oletko kokenut että sisaruksistasi on ollut sinulle haittaa?
Kommentit (8)
Ei haittaa, eikä hyötyä. Kiva silti kun niitä on.
Vieläkin ihmetyttää, etteivät vanhempani reagoineet asiaan enempää. Ehkä vaan väsyivät ainaiseen tappeluun ja sulkivat silmänsä.
Veljeni on ollut koko aikuisikänsä masentunut, eikä juurikaan jaksa olla tekemisissä. Ymmärrän tietysti eikä meillä mitään vihanpitoa ole, mutta surettaa aina kun ollaan yhteyksissä, kun hänellä on niin paha olla. Raskasta olla kuitenkin säännöllisesti yhteydessä, kun toisella aina vaan huonoa kerrottavaa.
Siskoon mulla on iso ikäero ja hänen kanssaan ollaan sellaisia hyvää päivää kirvesvartta- tuttuja. Olen yrittänyt lähentää suhdetta, mutta ollaan niin erilaisia.
Että kun täällä aina vaahdotaan siitä, miten sisarukset on niin maanmainio voimavara ja ihanuus elämässä, niin mulle se kyllä on ollut ystävät. Mulla on paljon ystäviä - osa ihan sieltä ekaluokilta asti, osa uudempaa vuosikertaa. Heiltä saan tukea surussa, käytännön apua, myötäiloitsemista. He ovat kiinnostuneita lapsistani ja minä heidän.
Sisarukseni ovat tosiaan sellaisia tuttavia, joihin kokee velvollisuuden pitää yhteyttä säännöllisesti. Niin ja itse olen 39- vuotias, veljeni pari vuotta nuorempi ja siskoni 25- vuotias. Että ei ole kyse siitä, että olisin jotenkin lapsuudenperheestä erkaantumisvaihetta elävä nuori.
erittäin suureksi hyödyksi vahtiessaan lapsiani toisinaan. Isoveljestäni (6 vuotta vanhempi) oli apua kouluaikoina, jolloin hän auttoi minua matikassa. Veljistä aina hyötyä, oli joku pitämässä puoliani. Isoveli oli kuskini ajokortin saatuaan, osti mulle ekat keikkalippunkin Neon2:sta katsomaan miljoona vuotta sitten. Rakkaita minulle. Ei haittaa ole heistä ollut laisinkaan.
8v vanhempi siskopuoli soittelee humalassa tai lainatakseen rahaa tms. Kaksi muuta sisarusta on oikeita aarteita. Päivä kirkastuu heidän soitostaan tai näkemisestä. Heitä ei korvaa kukaan.
sisaruksesta, joka on vankilassa, on haittaa, sillä saa pelätä, josko hän keksii jotakin kamalaa meille. Muista sisaruksista on vain iloa.
Meillä kotona sisarkateus yltyi väkivallaksi asti, eivätkä vanhemmat olleet huomaavinaan. Tulin koulukiusatuksi kotona, ihan koko ajan sai varoa vanhempia sisaruksia. Usein vietin tuntikaudet metsässä, kun en uskaltanut mennä kotiin, jos siellä ei ollut aikuisia paikalla.
En väitä, että kaikesta pitäisi olla aina nimenomaan HYÖTYÄ.
Olemme sisarusteni kanssa liian erilaisia, liian erilaisissa elämäntilanteissa ym. Tuntuu, ettei meitä yhdistä kuin geenit.