Lapsiperheen arki väsyttää / ahdistaa
Kyllä taas hermo kiristyy arjen kanssa, vaikka pitäisi olla kesäloma. Tuntuu että se vain pahentaa tilannetta kun isompi lapsi on kotona päivähoidon sijaan. Meidän perheessä on 4v ja 1v sekä mies ja minä. Asutaan etelä-Suomessa, käytännössä muu suku kaukana paria serkkua lukuun ottamatta. Tilanne on se, että olen niin väsynyt hoitamaan meidän perheen kesken itse kaiken. Olen NIIN väsynyt!
Olen lisäksi NIIN kyllästynyt kuulemaan kommentteja kuten "kyllä ennenkin lapset itse hoidettiin", "nykypäivänä on kaikki niin paljon helpompaa" jne. Meillä on onneksi yksi mummo joka ihan pyyteettömästi hoitaa lapsia ja auttaa, silloin kun on varaa sinne asti mennä koko perheellä. Toinen mummo laittaa härskisti omat menonsa meidän edelle, vaikka kerron että apu olisi tässä vaiheessa jo elintärkeää. Ja sitten sukulaiset.. aina muistetaan sanoa että tullaan sitten käymään ja me kyllä sitten hoidetaan, mutta kun apua pyytää niin ei käykään.
Onko se lapsenhoito sitten nykyään helpompaa? Vastaus: Ei ole. Ennen kun lapsi kiukutteli, hänelle annettiin selkään. Tämän jälkeen lapsi ei kiukutellut, eikä luultavasti kiukutellut samasta asiasta enää. Nyt kun lapsi kiukuttelee, hänen kanssaan keskustellaan. Ja koska keskustelu harvoin toimii, hänen kanssaan pitää keskustella samasta asiasta toise, ja kolmannen kerran, ja neljännen.. Nykyisin lasten kanssa vietetään aikaa käytännössä kaiken hereilläoloajan. Ennen lapset hoituivat siinä sivussa, eikä esim kukaan 1950-luvulla elänyt vanhempi leikkinyt lasten kanssa legoilla klo 14-16. Nyt se on vaatimus.
Mitään omia juttuja ei ehdi hoitaa, ainakaan loppuun saakka. Kaikki on "juostenkustu", koska ei ole lasten takia aikaa. Ehtii juuri ja juuri pitämään asunnon suht siistinä, pyykit pestynä ja ruuat melkein aina tehtynä. Me ainakin olemme ihan koko ajan klo 7-21.30 lapsissa kiinni. Ei yhtään taukoa. Olen NIIN väsynyt, että tuleva kesälomakin lähinnä vi****aa. Eikä mitään helpostusta ole tiedossa ennen kuin nuorempi täyttää 3v (ainakin ensimmäinen alkoi vasta siinä vaiheessa vähän itsenäisemmäksi).
Ahdistaa. Ei ole varaa hankkia lastenhoitajaa. Ei ole varaa matkustaa minnekään, ja vaikka olisi, niin itsehän ne lapset sielläkin pitää hoitaa, ei mitään apua. Kaksi tuntia omaa aikaa silloin tällöin ei enää riitä helpottamaan tätä tuskaa, se tuo vain väliaikaisen helpotuksen. Sama ahdistus jatkuu heti kun tulen kotiin.
Huh, pakko oli kirjoittaa - epäselvästikin. Toivottavasti edes joku tuntee samoin. Muuten olen erityisen heikko yksilö