Lue keskustelun säännöt.
Homo, haluaisitko olla hetero?
Kommentit (18)
Enpä oikeastaan. En halua lapsia, ja homosuhteessa se asia on aika helppo järjestää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ööh... en näe mitään eroa elämäni kannalta, joten miksi haluaisin??
Olen kylläkin bi, mutta en haluaisi.
En, minulla on puoliso ja asun Helsingissä. Ei mitään ongelmaa.
Mutta toisin oli pikkukylässä aikoinaan. Silloin rukoilin jopa jumalaa (en edes ole uskovainen), että käännyttäisi minut heteroksi.
Helsinkiin muuttaessani kaikki kääntyikin. Mutta vain Helsingin ansioista, jossa kukaan ei katso vinoon ketään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hetero, haluisitko olla homo?
No en, mutta luulen että seksin määrä nousisi hitosti jos olisin. Sen verran usein kaikenlaista painin ystävää ja ihme kyselijää tulee juttelemaan kun olen liikenteessä.
Oon niin kuin tajuais mitään ja sit ne luikkii pois.
Semmonen mies mä oon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hetero, haluisitko olla homo?
Täysin tarpeetonta vastakkainasettelua. Heterolle en keksi yhtäkään syytä, miksi hän erityisesti HALUAISI olla homo, mutta homoille sen sijaan kysymys on aivan relevantti. Heteroihin ei kohdistu ennakkoluuloja toisin kuin homoihin. Vaikka olemme jo lähestymässä sellaista maailmaa, jossa asialla ei ole merkitystä, se ei vielä ole niin.
Ap
Tavallaan elämä olisi varmaan helpompaa, mutta en silti halua. Tykkään naisista kavereina, mutta minun pitäisi olla tosi erilainen ihminen sitten muutenkin, että osaisin kuvitella itseni naisen kanssa johonkin parisuhteeseen. Lapset ei kiinnosta yhtään, joten on aikamoinen helpotus, ettei niitä voi vahingossakaan tulla. Helsingissä on myös ihan kivat homopiirit, mutta jossain landella homon elämä on kyllä aika perseestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hetero, haluisitko olla homo?
En halua, mutten halua terveestä sairastua skitsofreniaan tai vaikkapa kaksisuuntaisen mielialahäiriöön. Ennemmin terve hetero, jolla ei ole mitään autismin kirjoa, fetissiä tai muuta pakkomiellettä vaihtaa "luonnon kantaa".
Vierailija kirjoitti:
Enpä oikeastaan. En halua lapsia, ja homosuhteessa se asia on aika helppo järjestää.
Se on aika helppo järjestää myös heterosuhteessa :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hetero, haluisitko olla homo?
En halua, mutten halua terveestä sairastua skitsofreniaan tai vaikkapa kaksisuuntaisen mielialahäiriöön. Ennemmin terve hetero, jolla ei ole mitään autismin kirjoa, fetissiä tai muuta pakkomiellettä vaihtaa "luonnon kantaa".
Mistä sinä skitsofreniat ja mielialahäiriöt tähän vetäisit? Miten ne liittvät aloitukseen?
Vierailija kirjoitti:
Enpä oikeastaan. En halua lapsia, ja homosuhteessa se asia on aika helppo järjestää.
Oletko tullut ajatelleeksi, että puolisosi (jos sellaista ei ole, niin tuleva) saattaisi haluta lapsia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni asia varmaan olis helpompaa, kun ei tarvis koskaan missään porukoissa miettiä mitään kaappista tulemisia. Tai korjata hetero-olettamuksia. Mutta koska naiset ei vaan sytytä samalla tavalla, niin miksi haluaisin olla hetero?
Jos homo haluaa olla hetero, niin se kertoo todennäköisesti siitä, että elinympäristö ei ole kovin salliva ja henkilö toivoo helpompaa elämää. Harvemmin kukaan homo varmaan muuten heteroksi kaipaisi.
Okei, en ole homo vaan bi, mutta kysymys on mielestäni vain outo. Ehkä olen vain niin nuori näin 25-vuotiaana, kun omassa elämässäni biseksuaalisuudesta ei ole ollut mitään ns. haittaa tai vaivaa ja olen aina asunut vähän isommassa kaupungissa. En oikeastaan koe erilaisuutta heteroihin saatika homoseksuaaleihin.
Olen ollut useamman vuoden ajan samaa sukupuolta olevan kanssa parisuhteessa ja. aiomme mahdollisesti hankkia lapsiakin. Koen kyllä samaa helpotusta kuin moni muukin vastaaja siitä, että vahinkoraskauden uhan voi onneksi täysin unohtaa. Ja näin naisparina hoidot yms. ovat toki helpommin toteutettavissa.
Minulle olisi outoa haluta heteroutta, sillä en näe siinä mitään tavoiteltavaa tai elämääni parantavaa muutosta. Heteronormatiivisuus ympäristössä päinvastoin välillä ärsyttää, vaikka sille ei voikaan mitään.
Joku aiemmin tyrmäsi vastakysymyksen, eikä kukaan hetero haluaisi olla homo muka epärelevanttina. Oikeastaan monet välillä toivovat tuota hetkittäin samalla tapaa kuin mahdollisesti homot (tai bit) heteroutta. Saman sukupuolen kanssa seurusteleminen on tietyllä tapaa mutkattomampaa kuin vastakkaisen esimerkiksi kulttuuristen syiden tähden. Saman sukupuolen kanssa voi jakaa kulttuurinormatiivisen sukupuolittavan ympäristön painon omassa kasvatuksessa, sukupuoliin liittyvissä odotuksissa ja ratkaista niitä. Itse olen kokenut samaa sukupuolta olevien kanssa seurustelun itselleni sopivammaksi ratkaisuksi ainakin toistaiseksi noiden syiden tähden, eli jopa valinnut "homouden" näin kärjistäen. Eli kysymys mielestäni on relevantti.
Täällä olis yksi heteromies, joka vaimon nalkuttaessa ja tehdessä älyttömiä päätöksiä toivoisi olevansa homo :D
Vierailija kirjoitti:
Okei, en ole homo vaan bi, mutta kysymys on mielestäni vain outo. Ehkä olen vain niin nuori näin 25-vuotiaana, kun omassa elämässäni biseksuaalisuudesta ei ole ollut mitään ns. haittaa tai vaivaa ja olen aina asunut vähän isommassa kaupungissa. En oikeastaan koe erilaisuutta heteroihin saatika homoseksuaaleihin.
Olen ollut useamman vuoden ajan samaa sukupuolta olevan kanssa parisuhteessa ja. aiomme mahdollisesti hankkia lapsiakin. Koen kyllä samaa helpotusta kuin moni muukin vastaaja siitä, että vahinkoraskauden uhan voi onneksi täysin unohtaa. Ja näin naisparina hoidot yms. ovat toki helpommin toteutettavissa.
Minulle olisi outoa haluta heteroutta, sillä en näe siinä mitään tavoiteltavaa tai elämääni parantavaa muutosta. Heteronormatiivisuus ympäristössä päinvastoin välillä ärsyttää, vaikka sille ei voikaan mitään.
Joku aiemmin tyrmäsi vastakysymyksen, eikä kukaan hetero haluaisi olla homo muka epärelevanttina. Oikeastaan monet välillä toivovat tuota hetkittäin samalla tapaa kuin mahdollisesti homot (tai bit) heteroutta. Saman sukupuolen kanssa seurusteleminen on tietyllä tapaa mutkattomampaa kuin vastakkaisen esimerkiksi kulttuuristen syiden tähden. Saman sukupuolen kanssa voi jakaa kulttuurinormatiivisen sukupuolittavan ympäristön painon omassa kasvatuksessa, sukupuoliin liittyvissä odotuksissa ja ratkaista niitä. Itse olen kokenut samaa sukupuolta olevien kanssa seurustelun itselleni sopivammaksi ratkaisuksi ainakin toistaiseksi noiden syiden tähden, eli jopa valinnut "homouden" näin kärjistäen. Eli kysymys mielestäni on relevantti.
Ollaanpas me erilaisia, vaikka ollaan naisten kanssa suhteessa olevia bi-naisia. Mun parhaat kaverit ovat AINA olleet poikia tai miehiä. Olen kokenut ystävyyssuhteet tyttöjen/naisten kanssa monimutkaisina peleinä, joissa en oikein pärjää. Yh-äitini puki minut usein poikamaisiin vaatteisiin, mutta minä rakastin punaista väriä ja mekkoja. Mekko on edelleen lempivaatteeni. Koen olevani hetero-homo -janalla paljon lähempänä heteroutta kuin homoutta. Olen feminiininen ja heteromainen bissenainen. Nykyinen seurustelukumppanini on poikamainen androgyynilesbo. Hän ihastelee naisellisuuttani. Toisaalta minulla pysyy mm. työkalut paremmin käsissä ja tekniikka kuosissa, koskan olen lapsesta asti harrastanut puukässää ja tietotekniikkaa. Koen rakastumiseni häneen olleen eräänlainen luonnonoikku kaikkien miessuhteideni jälkeen, mutta olen hyvin onnellinen hänen kanssaan. Meidän molempien maskuliinisuus-/feminiinisyysnäkemykset sekä homo-, hetero- ja bi-oletukset ovat saaneet kyytiä jo ihan vain meidän kahden keskusteluiden perusteella. On ihanaa, että hän on niin avarakatseinen. Kokemukseni monet lesbot haluavat elää "pää ämpärissä" jotain sateenkaarimantraa hokien.
Hetero, haluisitko olla homo?