Lapseni saavat koulussa ev-lut opetusta ja käyvät välillä kirkossa. He eivät kuulu kirkkoon!
Välillä he tahtoisivat eroon ev-lut opetuksesta ja siirtyä elämänkatsomustietoon. Olen sanonut heille ,että he varmasti kestävät tämän ev-lut opetuksen, vahvoja kun ovat. Heitä ei pakoteta kasteelle, ripille tai mihinkään uskontoon, joten aina kun he kokevat, että opetus on "outoa" tai "sopimatonta", niin sisällään heillä on tieto siitä, että he ovat vapaita siitä mitä heille tyrkytetään, vanhemmat eivät ole heitä siihen liittäneet ja he oppivat vain oma ajattelua ja kriittisyyttä. Pakkoa ei ole muuta kuin peruskoulun läpikäymiseen. Jos uskonnon opiskelusta tulisi kovasti ahdistavaa, niin toki silloin voisivat vaihtaa oppi-ainettaankin. Seurakuntaan kuuluvilla ei ole tätä oikeutta.
Lapseni saavat nykyisin uskonnosta kymppejä. He eivät ole kertoneet luokkakavereilleen,että eivät kuulu kirkkoon. He ovat päättäneet, että eivät liitykään ts rippikoulu jää suorittamatta.
Lasten kaverit ovat jo alkaneet puhua rippikoulusta, joka on kiva rahastuskeino, mutta meillä on sovittu, että lapset voivat rahastaa, vaikka jättävät kirkkoon liittymisen väliinkin. Onhan sekin aihe juhlia! Uskonnon opiskelu antaa kivasti oppia myös kaksinaismoralismista.
Kommentit (5)
Minä kävin evlut uskonnon tunneilla koko koulu-urani ajan. Kumpikaan vanhemmistani ei kuulu kirkkoon, enkä siis minäkään. Koulusta kysyivät, että onko ihan kamala ajatus, että olisin muiden mukana ev lut tunneilla, sillä olin koulun ainoa kirkkoon kuulumaton, ja koulun olisi sitten pitänyt järjestää minulle vahti ala-asteella uskontotuntien ajaksi ja se olisi kuulemma ollut aika hankalaa.
Ei minusta uskovaista siellä tehty, en käynyt rippikoulua enkä liittynyt seurakuntaan. Muut kaverit meni rippileirille, minä menin kuvataideleirille. Uskonnosta vedin hyviä numeroita, olihan se hauska niitä juttuja opetella siinä missä mitä tahansa muutakin koulussa. En kärsinyt siitä, että jouduin evlut tunneille. Enemmän olisin kärsinyt jos olisin joutunut eristetyksi muusta luokasta aina uskontotuntien ajaksi.
Koska luotan itseeni lasteni kasvattajana. Olen käynyt itse läpi koko uskonnon prässin. Osaan käyttäytyä kirkossa, vien lapsenikin sinne teoriaoppiin ainakin kerran vuodessa. On vapauttavaa, kun kirkolla ei ole samaa vaikutusta, kuin mitä se yritti (sen työntekijät ja ilmapiiri) saada minulle aikaan lapsena. Onneksi osasin irtautua eli erota koko seurakunnasta.
Laumasieluiset tai pahasti traumatisoituneet ateistit pelkäävät kirkkoa kuin ruttoa? Peruskoulun jälkeen ei tarvitse enää valita ev-luttia. Elämänkatsomustiedon ryhmä tuntui olevan toisella tavalla asenteellinen, opettajakaan ei miellyttänyt, joten valitsimme siksikin ev-lutin. Lapset valitsevat kyllä sen ihan itse, että mitä tahtovat. En kerro olenko ateisti vai agnostikko. En ole ainakaan laumasielu. En lue kirkossa uskontunnustusta.
ap
Miten aina päädytäänkin näihin rahastuskeinoihin? Eikö Prometheusleirillä rahasteta?
Meillä rpillepääsyä tulee juhlistamaan vain pieni lähisuku, ei juhlilla rahoiksi pistetä.
vaikuttaa keksityltä tarinalta. on peräti mahdollista ettei sinulla ole ollenkaan lapsia.
Jos ette kuulu kirkkoon, miksi sitten lasten pitää osallistua uskonnonopetukseen laumasieluina muiden kanssa? Sehän olisi todellista vahvuutta jäädä ulkopuolelle. Sama asia tuon rippikoulunkin kanssa. Ei sinne todellakaan ole mikään pakko mennä tai muuta. Voi ihan hyvin jäädä pois tuollaisesta toiminnasta ja keskittyä omaan elämiseen ja kasvuun.