Raskaus masennu

Ei se työ ja harrastus vedä vertoja sille tulevalle söpöläiselle. Kunhan aikaa vierähtää, niin todennäköisesti pidät noita nyt menetettyjä asioita aika merkityksettöminä. Saahan niitä uusiakin työmahdollisuuksia ja harrastuksia.

Semmosta se on. Elämässä ei voi saada kaikkea. Itse olet valintasi tehnyt.

Ymmärrän ja raskastahan se on. Toisille todella raskasta ja toisille vähemmän raskasta.

Kaduttaminen voi kestää, jopa loppuelämän. Mutta sen kanssa oppii elämään ja onhan siinä lapsielämässä hyviäkin puolia.

20 vuotta se vie aikaasi - tuntuu jopa vankilalta. Ja tuntuu tulevaisuuteen katsottaessa hirveältä ajalta, mutta ei enää 20 vuoden mentyä - se meni hurauksessa.

Itse kadun, mutta nyt 16v myöhemmin suren jo valmiiksi sitä luopumista, jonka joudun tekemään, kun lapsi lentää omille siivilleen.

Lapset ovat vain lainaa - omistaa niitä et voi.

Tuntuu, että olen hukassa. Niin juurtunut olen jo vanhemmuuteen.

Luotan siihen, että nämä pari vuotta ennen lapsen täysi-ikäisyyttä tekevät tehtävänsä ja olen sitten tehnyt sen luopumistyön mikä monilla on vasta alussa, tajutessaan lapsen lentäneen maailmalle.

Totta on että työtä on ja tulee aina.

Eniten harmittaa hevosista luopuminen, ne on ollut elämäntapa. Talo ja kaikki hankittu harrastusta ajatellen.

Ja tietysti pelkään etten kiinny lapseen, kun en mutenkaan lapsista pidä. Mies halusi lapsen ja olin ihan varma etten tule raskaaksi, mutta tulin heti.

Asiaa ei auta että kärsin hirveästä raskauspahoinvoinnista. Kun en liiku en oksenna :/