Lue keskustelun säännöt.
Hohhoi, alkaa rasittaa henkisesti väkivaltaisten vanhempien tekopyhä sääliteatteri
24.06.2017 |
Eli siis, pää hajoaa vanhempieni teennäisen ja överin myötätuntodraaman takia. Avomieheni jätti minut jonkin aikaa sitten, ja vaikka setvittävää toki vielä on, olen päässyt jo pahimmasta shokista yli ja pystyn nauttimaan arjesta aika lailla normaalisti. Vanhempieni reaktio asiaan on itse asiassa paljon pahempi ongelma minulle nyt: he lähettelevät minulle riesaksi asti jatkuvia säälintäyteisiä puheluja ja tekstiviestejä tyyliä "Voi tyttö raukka kun joudut juhannuksen olemaan yksin ei tarvitse salata kyyneliäsi meiltä pysy vahvana ja koeta jaksaa", mistä tulee vain entistäkin vaivautuneempi olo - mitä he eivät näytä ymmärtävän, vaikka olen nätisti sanonut. Ärsyttää jo sekin, että he voivottelevat puolestani asioista, joiden olen itse sanonut olevan täysin ok minulle: olen esim. tämän juhannuksen viettänyt yksin ihan omasta tahdostani ja ollut tyytyväinen, mutta siitäkin toki väännetään kaikesta huolimatta isot ja äänekkäät kyyneleet.
Lisäksi he ovat pyytäneet nyt tämän varjolla minua useamman kerran käymään heidän luonaan oikein pitkän aikaa, ja pyynnöt käyvät koko ajan aggressiivisemmiksi. Annoin periksi sen verran, että käyn yhden päivän reissulla heidän luonaan, kun samalle suunnalle olin tulossa muutenkin. Itketään, että se on aivan liian vähän aikaa... Sanon varanneeni jo paluulipun ja että töihin pitää mennä jo seuraavana päivänä. Vanhempani suurin piirtein ovat jo ostamassa uutta paluulippua myöhemmälle päivälle ja kaiken huipuksi vaativat minua jäämään töistä pois, jotta voisin jäädä heidän luokseen ainakin muutamaksi päiväksi. Koska you know, vanhempani ovat niin tärkeitä ihmisiä, että totta kai heidän mielihalunsa menevät ennalta sovittujen työvuorojen edelle. Kun en edelleenkään suostu, aletaan vedota syyllisyydentuntoon, kuinka olen ollut poissa niiiin pitkään ja kuinka vielä kotona asuva 14 vuotta nuorempi sisaruskin on ihan hirveästi ikävöinyt jne...
Tämä kaikki olisi ehkä muuten jotenkin kömpelön herttaista, mutta nämä samat ihmiset murskasivat itsetuntoni lapsuudessa ja teini-iässä ja heidän luonaan käydessään olen edelleen jatkuvasti varpaillani. Isä sai raivareita mitä pienimmistäkin asioista, rikkoi tavaroitani ja uhkaili heitteillejätöllä ja lyömisellä. Äitipuoli taas vertasi minua jatkuvasti paremmin menestyneisiin omiin sukulaistyttöihinsä, piikitteli ja vittuili ihan kaikesta niin, etten voinut koskaan olla kotona rennosti hänen ollessaan paikalla. Ennen tämän eksäni tapaamista hän vinoili pisteliäästi minun sinkkuudestani ja alettuamme seurustella toivotti meidät yhdessä tervetulleeksi käymään, "jos siis olette parin kuukauden päästä edelleen yhdessä"...
Että mitäs helvettiä tämmöinen yhtäkkinen rakkaudenpuuska on?! Tulee väkisinkin sellainen olo, että vanhempani yrittäisivät käyttää minun vaikeaa vaihettani omaksi hyväkseen. Kiillottaa omaa kilpeään "rakastavina vanhempina" tai saadakseen minut taas 4 vuoden omillaan asumiseni jälkeen heidän kontrolliinsa.
Kommentit (9)
Pistät välit poikki, vai onko joku syy miksi pitää pysyä hyvissä väleissä? Pappa betalar? Ihmisten kanssa ei tartte olla vain siksi tekemisissä, että ovat sukulaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luota vaistoihisi, vaistot eivät ole väärässä.
Haistavat ehkä heikkouden. Nopea käynti kyllä riittää ja sitten taas omaan kotiin hengittämään puhdasta ilmaa. Jospa piikaa ovat vailla. Älä puhu mitään mutta seuraile tilannetta.
Itse siirtäisin tuon vierailun myöhemmäksi jonkun tekosyyn varjolla. Eihän tuota kukaan jaksa.
Vanhempasi ovat myrkyllisiä ihmisiä. Vievät sinulta elämänilon. Miksi menisit heidän luokseen tai millään lailla antaisit myönnytyksiä? Et ole heille mitään velkaa.
Pärjäät paremmin ilman heitä.
Minun narsistiäiti oli tuollainen. Oli empaattinen kun mulla meni huonosti ja turvauduin häneen. Kun meni hyvin oli ilkeä ja väheksyvä. Lapsen surullinen olotila oli jotenkin hänelle parempi koska silloin oli TARPEELLINEN. Jälkikäteen mietityttänä ihsn sairas kuvio. Tuo oli vain pieni osa kaikkea minkä johdosta laitoin välit kokonaan poikki enkä ole katunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu tutulta, olen samassa tilanteessa apn kanssa ja kun äitini soitti ja selitti että on niiiin huolissaaan, sanoin, että minusta ei tarvitse huolehtia. Sitten hän suuttui. Eli minun reaktioni pitäisi olla vaikeassa tilanteessa hänen odotustensa mukainen. Kun en ollutkaan tuen tarpeessa, niin hän hermostui. Kun olin nuorempi, hän oli aivan jatkuvasti sinkkuudesta vittuileva ja vanhaksipiiaksi nimittelevä. Nyt en halua tukea, koska pärjään ihan hyvin ja saan parempaa tukea muilta ihmisiltä. Minusta on ihan oikein vetää rajat, vaikka kyseessä onkin oma äiti.
Todella törkeää vallankäyttöä! Tuollaiset vampyyrit oikein elävät toisten ihmisten heikkoudesta, hetkellisestäkin. Siksi et saa alistua heidän valtansa alle. Mitä he oikein haluavat, että jäisit työttömäksi kaiken lisäksi?
Teet vain niinkuin itse olit suunnitellut ja tapaat heitä rajoitetusti. PIdät sitkeästi kiinni niistä omista rajoistasi, ihan coolisti. Et edes näytä heille, että sinua hetkauttaa heidän manipulointi- ja syyllistysyrityksensä.
He eivät voi sinua enää määrätä, olet aikuinen ja teet omat päätöksesi. Jos he eivät kunnioita sinua aikuisena ja sinun rajojasi, otat etäisyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Todella törkeää vallankäyttöä! Tuollaiset vampyyrit oikein elävät toisten ihmisten heikkoudesta, hetkellisestäkin. Siksi et saa alistua heidän valtansa alle. Mitä he oikein haluavat, että jäisit työttömäksi kaiken lisäksi?
Teet vain niinkuin itse olit suunnitellut ja tapaat heitä rajoitetusti. PIdät sitkeästi kiinni niistä omista rajoistasi, ihan coolisti. Et edes näytä heille, että sinua hetkauttaa heidän manipulointi- ja syyllistysyrityksensä.
He eivät voi sinua enää määrätä, olet aikuinen ja teet omat päätöksesi. Jos he eivät kunnioita sinua aikuisena ja sinun rajojasi, otat etäisyyttä.
Samalla sanon, että on hyvin tärkeää että pystyt antamaan heille anteeksi heidän pahat tekonsa ja sanansa. Kovin läheisiä ei silti tarvitse olla, ellei heidän käytöksensä sinua kohtaan muutu.
Luota vaistoihisi, vaistot eivät ole väärässä.