Olenko ainoa, joka on niin väsynyt, että aina vain tiuskin lapsille?
ihan kamala tilanne. Meidän lapset ei varmaan uskalla kohta puhua mulle mitään.
Kommentit (37)
Nyt otat kynän ja paperia ja teet suunnitelman miten tilannetta voisi parantaa. Siivooja, paremmin suunniteltu arki ???
ettet joutuisi töihin. Luulitko että voit jatkaa sitä loputtomiin?
että hyvä kun jaksavat ne kaksi lastaan. Että pitäisi heidän itsekin tajuta, että enempään ei rahkeet riitä. Mutta kun naiselle iskee vauvakuume, niin järkipuhe ei siinä auta mitään. Monissa perheissä miehillä on paljon realistisempi näkemys jaksamisesta, mutta valitettavasti naiset useimmiten jyrää tahtonsa läpi lapsiluvussa.
Te itsekeskeiset, älyttömät, katkerat ihmiset, jotka VIITSITTE panetella väsynyttä äitiä. Hävetkää, raukkikset! Ei lyötyä saa lyödä. Minkäs sille mahtaa, jos ette itse jaksa hoitaa kuin ne kaksi typerää kiljukaulaista kakaraanne, jotka pääsevät kolmivuotiaina eroon vaipoista ja oppivat kunnolla puhumaan samassa iässä! Kyllä äitikin saa valittaa väsymystä. Juuri teidän kaltaistenne itsekkäiden ja kanamaisten typerysten vuoksi nämä äidit, jotka JAKSAVAT OLLA lastensa kanssa AIDOSTI ja välittävät heistä, kokevat väsymystä. Pitäkää turpanne ummessa ja antakaa toisen purkaa taakkaansa edes jonnekin. Pitääkö aina olla mollaamassa toisia? Minusta se on todella noloa. Sitäpaitsi lapsellistakin. Elämässä voi tulla eteen asioita, kenelle hyvänsä! Teillekin, jotka ette selviydy edes siitä normaalista elämästä ja väsytte siihen. Kuvittelette sitten, että kaikilla muillakin se on samanlaista VAIKKA ONGELMA ON TEILLÄ ITSELLÄNNE! Ihmisillä voi olla oikeasti raskasta ja vaikeaa. Kriisejä joiden syntymiseen ei ole itse syypää, lapsilla sairautta, vanhemmilla mielenterveysongelmia. Kasvakaa hyvät äidit itse aikuisiksi, eläkää elämää ja katsokaa ympärillenne: Maapallo saastuu, on nälkää, kuolemaa ja kurjuutta. Jos joku haluaa tehdä lapsia ja rakastaa heitä aidosti, antakaa hänen olla edes joskus väsynyt. Nämä ovat just niiden äitien kohtuuttomia väitöksiä, jotka itse eivät jaksa eivätkä osaa hakea apua ja haukkuvat toisia omista valinnoistaa. Tuskinpa itsekkyydessään olisivat hankkineet niitä kahtakaan, jos olisivat tienneet millaista se on.
* Ovatko asiat niin kuin haluat niiden olevan?
* Jos, niin jatka niiden asioiden tekemistä ennallaan
* Jos joihinkin asioihin pitää saada muutos - älä jatka vanhan , tekemistä. Kokeile uusia ratkaisuja ja muuta niin kauan kuin homma toimii
Vierailija:
* Ovatko asiat niin kuin haluat niiden olevan?
* Jos, niin jatka niiden asioiden tekemistä ennallaan
* Jos joihinkin asioihin pitää saada muutos - älä jatka vanhan , tekemistä. Kokeile uusia ratkaisuja ja muuta niin kauan kuin homma toimii
Oletko noin yksinkertainen? Onko elämä mielestäsi tuollaista? Tyydytkö itse elämään kuvailemallasi tavalla?
Vain kaksi lasta, ja vielä isolla ikäerolla joten sen puoleen ei pitäisi väsyttää, mutta väsyttää silti. Teen töissä pitkää päivää ja rakennamme taloa, ja lisäksi hoidan kotityöt ja lapset yksin. Nuorimmainen heräilee edelleen kerran tai kaksi yössä, vaikka on jo 3-vuotias.
Esikoinen kysyi minulta eilen, että eikö hänestä kukaan tykkää kun kaikki vain huutavat hänelle. Johan kolahti...
Kun tässä nyt vielä muutaman kuukauden jaksaisi, niin talo olisi valmis ja edes vähän stressi helpottaisi. Mutta on tämä lapsille kamalaa aikaa, kun äiti on niin väsynyt että suusta tulee vain huutoa, mylvintää ja kirosanoja.
Mistä esim. meidän perhe olisi voinut tietää, että sekä mies että yksi lapsista sairastuu samoihin aikoihin vakavasti. Ilman näitä jaksaisimme ihan normaalista, nyt olemme todella väsyneitä. Kaikkea ei voi ennakoida koskaan! Älkää nyt tuomitko toisia ihmisiä tuolla tavalla.
ei ap
Onpa täällä ilkeitä ihmisiä!
En tunne ketään joka tehtailisi lapsia ettei tarvitse töihin. Outo kommetti.
Suuri perhe on toisille 2 lapsinen perhe ja itselleni 4 lapsen perheeni ei ole suuri perhe. Kaikki on niin suhteellista niin perheen koko kuin oma jaksaminen ja myös tiuskiminen lapsille. Tunnen ihmisiä jotka mielestään jaksavat hyvin kahden lapsensa kanssa eivätkä koskaan tiuski lapsilleen, mutta ulkopuolisen mielestä tiuskivat jatkuvasti ja toisin päin.
Kukaan ei valitettavasti tiedä etukäteen omia voimiaan, lastensa tai omaansa tai puolisonsa terveyttä. Elämä tuo mukanaan ikäviäkin yllätyksiä. Eikä niihin voi mitenkään varautua tai ainakin elämä jää elämättä.
Olen tässä ihmetellyt mitä nämä muodikkaat tukiverkot sitte loppuen lopuksi ovat?
Varma tukiverkkokin voi pettää. Ei tarvita kuin esim yksi paha kolari.
Elämä on paljon helpompaa kun tunnemme myötätuntoa toisia kohtaan emmekä aina ilkeile ja tuo omaa erinomaisuuttamme esille.
Kyllä ap:n tiuskiminen lapsille varmasti loppuu kunhan vaan pääsee ensin perheensä kanssa uuteen tilanteeseen kunnolla sisälle. (tietenkin lapset protestoi kun äiti menee töihin, tai sitten lapsilla on ollut todella paha olla kotona ja pääsevät hoitoon turvaan)
Joskus ruikutetaan ensin ja toimitaan vasta sitten
älkää tiuskiko jatkuvasti niille lapsille. ihan alkoi sydäntä puristaa kun luin näitä juttuja. itsekin tiuskin välillä joo, mutta en herranjestas koko aikaa ja lapsiltakin voi pyytää anteeksi. muistakaa kertoa lapsillenne, että he ovat teille tärkeitä. jaksamista kaikille.
Tilanne ei varmasti ole niin kauhea kuin itsestäsi tuntuu - taidat vaan kärsiä perfektionismista. Jos olet väsynyt, yritä ratkaista se ongelma ensin ja mieti sitten sitä tiuskimista, joka on todennäköisesti vähentynyt silloin jo merkittävästi.
Olen myös tosi väsynyt ja kiukkuinen eikä lasten uhmailu yhtään helpota asiaa. Tiedän myös, että vaiva on pienten lasten äideillä erittäin tavallinen.
kiire väsyttää, ja se, että ei ehdi tehdä mitään kunnolla. ap
Mä kylläkin kotiäiti. Tänään ihan kamala päivä. Mies poissa. Yksin jo vuoden pakertanut näitä kotiäidin hommia. Kolme lasta löytyy. Nyt niin surkeet fiilikset. Pari kk pitäis vielä jaksaa.. Vaan kun tuntuu, ettei jaksa...
ennen kuin hankit sen suurperheen työn oheen ilman tukijoukkoja.
Paljon fiksumpaa olisi, jos ap aikuistuisi edes nyt.
5
itse asiassa tiuskimiseni ei alkanut minkään tietyn lapsen syntymän jälkeen, vaan vasta nyt joitakin kuukausia sitten, kun menin töihin. Olin kotiäitinä melkein kymmenen vuotta, enkä juurikaan muista, että olisin lapsilleni yhtään huutanut.