Lue keskustelun säännöt.
Apua elämänhallintaan!
20.06.2017 |
Elämä tuntuu valuvan hukkaan ja mistään ei saa kiinni. Masennusta, uupumusta, sekä arvottomuuden ja toivottomuuden tunteet ovat jatkuvana seurana. Ikää 23 vuotta, olen työtön tällä hetkellä, mikä tekee tilanteesta vielä sietämättömämmän kun kaikki rutiini puuttuu. Tuntuu että olen turha yksilö ja taakka yhteiskunnalle. Eli nyt kysynkin teiltä rakkaat mammat: miten saan elämästä kiinni? Miten oppisin ylläpitämään rutiineja itsenäisesti vaikka kaikki tuntuu turhalta ja mihinkään ei ole voimia? Myös omat kokemukset ja vertaistuki on erittäin tervetullutta... mikä vain auttaa.
Kommentit (2)
Tee lukujärjestys, joka päivä jokin kotityö ja ruuan laitto (edes kerran päivässä, vaikka pelkkiä lempiruoka, ettei syöminen ja ruuan laitto tunnu vastenmieliseltä). Pidä päivärytmi ja varmista unelle aikaa tarpeeksi 8-12tuntia. Kellonajat määrätä itse jos ei mitään menoja ole. Jos olet aamu-uninen niin herätys myöhään. Kirjoita lukkariin kauppapäivät ja tee ostoslista valmiiksi. Jos mahdollista kävele kauppaan tai laita lukkariin ulkoilu, pieni kävelylenki edes pari kertaa viikossa (piristää oikeasti). Selvitä paikkakuntasi toiminta mahdollisuudet, päivä toimintaa on monesti tarjolla. Vertaistuki on parasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa aloittaa pienistä asioista ja lisätä sitä mukaa kun kykenee, esim. 2 viikon tai kuukauden välein jotain uutta.
Jos on masennusta niin kannattaa aloittaa sitoutumalla syömään edes jonkinlaisen ravitsevan aamupalan ja 15-30min happihyppelyllä esim. tietyn tunnin aikana joka päivä (ja lisätä kestoa sitä mukaa kun siedättyy).
Ja vaikkaottamaan vitamiinilisän joka päivä.
Rutiinit voivat olla hankalia ylläpitää ennen kuin niistä tulee oikeasti rutiineeja, jolloin se helpottaa.
Pitää vaan sinnikkäästi jatkaa eikä piiskata itseään pohjattomaan masennukseen jos joku päivä ei onnistukaan.
Mitä alaa olet opiskellut - onko työllistyminen realistista vai kannattaako vaihtaa tulevaisuudessa alaa tai jatkokouluttautua? Ei kannata ottaa siitäkään painetta, vaan pitää kipinää yllä sopivaa ajankohtaa ajatellen.
Itse tajusin n. 10 vuotta koulun keskeyttämisen jälkeen mitä oikeasti haluan tehdä ja se on nyt toiminut motivaattorina. Sitä ennen ajattelin vain että kerta tässä on aikaa (työkyvyttömyyseläke) niin kasaan itseni pala palalta kuntoon - oikeanlaisesta syömisestä, nukkumisesta ja kehittävästä tekemisestä alkaen.
t. erinäisiä masennustiloja kokenut (ja kokeva).