Miten oppia toimimaan kehitysvammaisten kanssa? :/
Ihan hirveä kysymys ja tunnen itseni ihan kamalaksi ihmiseksi. En osaa olla kehitysvammaisten kanssa, koska pelkään ja arastelen heitä hieman.
Joskus lapsena luokallani oli kehitysvammainen poika. Hän oli varmaan lähemmäs 15-vuotiaan kokoinen ekaluokkalaisten joukossa. Ei osannut puhua ja kommunikoi huutamalla kovaäänisesti.
Kerran tarrasi minua täysillä hiuksista ja alkoi riepottamaan ympäriinsä. Säikähdin ihan hirveästi. Opettaja totesi vain jälkeenpäin, että minun hiuspinnini vain kiinnosti poikaa, ei kannata laittaa tuollaisia kun hän innostuu.
Olen lastenhoitaja ja silloin tällöin joudun hoitamaan vaikeasti kehitysvammaisia. Minulla ei ole mitään koulutusta tai osaamista liittyen erityislapsiin, mutta budjettileikkausten takia erityislastenhoitajia ei enää ole juurikaan paikalla...
En osaa kommunikoida lasten kanssa jotka eivät ymmärrä puhetta tai ovat väkivaltaisia. Koen tämän erittäin rankkana koska stressaan koko ajan. Lapset ovat yleensä todella isokokoisia ja vahvoja. Joutuu koko ajan vahtimaan etteivät hyökkää muiden (3-5 vuotiaiden) kimppuun.
Olen oikeasti harkinnut alanvaihtoa tämän takia. :(
Kommentit (16)
Ensinnäkin, se on erityislapsi EI kehitysvammainen! Uskomatonta ettei alan ihminen tätä tiedä!
Joo vaihda alaa, kuulostat uskomattoman epäempaattiselta ihmiseltä.
Huhhuh, kaikkea sitä tälläkin palstalla saa lukea. Toivottavasti tämä oli kuitenkin provo, eikä varhaiskasvatuksessa pyöri oikeasti noin tietämättömiä ihmisiä.
Lue itse aiheesta. Netti on täynnä tietoa. Ja pyydä työnantajalta koulutusta. Itselle tuli myös joskus eteen tilanne, että ryhmääni tuli ilman varoitusta kehitysvammainen ja kaiken lisäksi vielä erikielinen lapsi. Hyvään alkuun päästiin, kun olin ystävällinen ja kärsivällinen ja kyselin neuvoja terveydenhuollosta. Koulutukseen en päässyt säästösyistä, vaikka olisin halunnut.
Ootkohan nyt oikealla alalla, jos pelkäät lapsen raivokohtausta?
Jos kehitysvammaisella tai kehitysviiveisellä tms. lapsella on vihanpuuskia, itsensä satuttamista tai väkivaltaisuutta, niin kyllä päiväkodissa ja koulussa pitää olla sovittuna selkeät yhteiset toimintatavat, joiden mukaan menetellään kulloisessakin tilanteessa. Ja nämä sovitaan yhteistyössä kodin kanssa ja esimiehen tai vastaavan työntekijän johdolla ja niitä harjoitellaan tarvittaessa. Jos nämä asiat eivät ole työpaikassasi kunnossa, niin ne voi korjata. Pitää kysyä lapsen kotoa (oli se lapsi sitten vanhempiensa luona tai missä vaan muualla) miten tilanteissa menetellään.
Sama pätee kommunikaatioon. Yleensä kehitysvammainenkin jotain viestittää menettäessään malttinsa. Väsymystä, nälkää, kipua, pelkoa ja ahdistusta esim. tilanteesta toiseen siirryttäessä. Siirtymävaiheet ovat usein haasteellisia heille. Kommunikaatiossa voidaan käyttää apuna kuvallista päivästruktuuria, kuvia tai muita menetelmiä. Nämäkin ovat samat kotona ja muualla, niissä usein suunnittelemassa mukana puheterapeutti tai joku muu kehitysvammaisten kommunikaatioon perehtynyt asiantuntija.
Jos tylskentelet paikassa, missä lapset vaihtuvat ja ovat tilapäisesti, niin sinun pitää joko tarkistaa nämä asiat etukäteen lapsen vakituisilta kasvattajilta tai lapsen tullessa paikkaan, pyydät tarkat ohjeistukset hänen kanssaan toimimiseen. Ja ihan sama minkä ikäinen lapsi tai nuori on kyseessä, nuo ovat perusasioita.
Voisin sanoa, että samalla tavalla kuin muittenkin lasten kanssa, mutta erityislasten kanssa on pakko olla tiukempi, ja suorasanaisempi, että tajuavat missä mennään. Ja jos tosiaan hiuksia tykkää repiä, niin laittaisin hiukset nutturalle tms, ja pitäisin pääni kaukana lapsesta.
Vierailija kirjoitti:
Ootkohan nyt oikealla alalla, jos pelkäät lapsen raivokohtausta?
Lapsen? 15-vuotiaan kokoisen raivokohtaus on ihan eri luokkaa kun 5-7-vuotiaan. Sen ikäisellä on aikuisen koko ja voimat. Ei sen ikäiselle taaperon tasolla raivoavalle pojalle pienikokoinen nainen pärjää.
Miksi aikuinen nainen käyttää hiuspinnejä? Opettaja oli ihan oikeassa, ei tuollaisia hiluja erityslasten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ootkohan nyt oikealla alalla, jos pelkäät lapsen raivokohtausta?
Lapsen? 15-vuotiaan kokoisen raivokohtaus on ihan eri luokkaa kun 5-7-vuotiaan. Sen ikäisellä on aikuisen koko ja voimat. Ei sen ikäiselle taaperon tasolla raivoavalle pojalle pienikokoinen nainen pärjää.
Jotenkin nyt aloituksen perusteella näytti, että ap, tuo pienikokoinen pallo hukassa pyörivä nainen, ei joudu hoitamaan työssään yläasteikäisiä raivoavia kehitysvammaisia yksin. Saatan olla väärässäkin, mutta sen ikäisiä ei yleensä missään laiteta lastenhoitajan hoidettavaksi muutenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Nettivinkattu.
Miksi? Poliittisen korrektiuden prikaatinjäsenkö siellä pahoitti mielensä?
Työnantajalla on lakiin perustuva velvollisuus ohjeistaa ja opastaa! Pidä oikeuksistasi kiinni.
Ihmiset taas osaavat lukea... Ap on ollut koulussa oppilaana kun luokalla ollut erityislapsi on kiinnostunut pinnistä. Ja missä ap sanoo hoitavansa 15-vuotiaita? Kyllä 5-vuotias lapsikin voi olla melko isokokoinen ja yllättävän voimakas kesken raivokohtauksen, joita ap kertoo hoitavansa.
Kuulostaa siltä, että ap:n kohtaamat 5-vuotiaat kehitysvammaiset ovat vähintään 15-vuotiaan kokoisia ja treenanneet kamppailulajeja pienen ikänsä.
Siis luokallani = koulussani
Ap