Oon niin loppu mun elämään

Vierailija kirjoitti:

Mulla jäi sairastumisen takia opinnot kesken pari vuotta sitten, enkä kokenut enää miellyttäväksi jatkaa, olin tippunut kärryiltä ja ala ei oikeastaan koskaan tuntunut omalta. Yli vuoden oon tässä ollut ihan työttömänä ja oon vaan niin loppu ja kyllästynyt kaikkeen mun elämässä.

Oon hakenut töihin jatkuvalla syötöllä, mutta en pääse mihinkään. Hain uuteen kouluun, en päässyt. En kestä kuunnella päivä toisensa jälkeen, etten kelpaa siihen enkä tähän.

Mulla ei ole rahaa mihinkään. Mulla on sellaisia melko perusjuttuja mitä pitäisi ostaa kotiin, mutta rahaa ei ole. Saan kyllä siis ruoat pöytään ja laskut maksettua, mutta olisi kiva joskus tehdäkin jotain, tiedättehän?

Ja kun ei ole rahaa, eikö tällä paikkakunnalla ystäviä, niin vietän käytännössä kaiken aikani yksin. Sekin on erittäin ahdistavaa. Voisin kuolla kotiini nyt, eikä kukaan ees kaipaisi mua päiväkausiin.

Mua ahdistaa tulevaisuus ihan älyttömästi. Tuntuu jatkuvasti, että oon pilannut mun koko elämän ja tulevaisuuden. Mikään ei onnistu, oon pelkkä luuseri. Ainut ilo mun elämässä tällä hetkellä on mun kissa, mut luulen et sillekin olisi parempi päästä jonkun sellaisen luo, jolla on enemmän rahaa. Rokotukset pitää uusia syksyllä ja en tiedä mistä revin siihenkin rahat.

Sellainen avautuminen... Onko muita jotka on olleet samassa tilanteessa? Miten täältä noustaan takaisin ylös? En vaan jaksa tätä ikuisuuksia.

haluaisin jutella dun kanssa enemmänkin..t.mies

Kyllä sä sieltä nouset, pitää olla vain tahtoa ihan hitokseen.

En osaa auttaa kuitenkaan enempää, mutta luota tulevaan. Lohdutuksen sananen tähän loppuun, mulla ei ole edes kotia.

t. koditon ja pian työtön

Mä olen ollut samassa jamassa. Harkitsin jopa itsemurhaa.

Aloitin sitten kuitenkin opinnot ammattikoulussa, aikuisten linjalle ei tarvinnut pyrkiä, sen kun ilmoittautui mukaan. Ensi syksylle voit sinäkin tehdä saman. Sain töitä lehtien yöjakelussa ja aloitin opinnot amiksessa.

Joku ihmetteli joskus, että onpa elämäni kauheaa, amisopinnot illalla ja rankkaa työtä öisin, kun puskin lehtiä lumihangessa polkupyörän kanssa. Ei vaan tiennyt se ihmettelijä, että opinnot ja työ olivat minulle mieluisia. Kolme vuotta olin ollut kotona ja hakenut jos jonkinlaisia töitä. Joskus 1-2h päivässä siivoten ja niillä rahoilla kitkutellen.

Katsopa heti ammattikoulujen aikuislinjoja. Ota selvää, voitko saada työllistymistukea opintojen ajaksi. Itse en saanut, mutta sain sitten onnekseni sen työn lehdenjakajana.

Sittemmin valmistuin lähihoitajaksi. Töitä on ollut aina ja viime syksynä perustin oman yrityksen, kun en halunnut enää tehdä töitä kuin robotti, mihin kunnan töissä olin aina pakotettu. Vanhuksen luona täytyy olla aikaa myös jutella ja erityisesti kuunnella häntä.

Miten olisi jos kääntyisit vanhempiesi puoleen? Tai muiden sukulaisten? Ottaisit heiltä apua vastaan ja tueksi tilanteeseen. Ja  etsivä nuorisotyö on juuri sinua varten. Sieltä saat apua ja tukea.

Kuulostaapa surulliselta sun tilanne, tai ennen kaikkea sun tuntemuksesi siihen liittyen. :( Voisitko saada ystäviä jostain ryhmästä tai uudesta (ilmaisesta) harrastuksesta? Samalla tulisi vähän sisältöä elämään eikä ajatukset pyörisi noin ahdistavissa tunnelmissa.

Kissasi on varmasti tyytyväinen että saa asua sinun kanssasi, onpa silläkin ainakin seuraa! Toivon, että sun tilanne lähtisi tuosta helpottamaan kaikin tavoin. *halaus*

Kiitos kaikista kommenteista ja tsempeistä. Tuli ihan itku nyt taas tähän aamupäivään.

Tosi surullista kuulla teistä, joilla menee tai on mennyt vielä huonommin :( Kyllähän se niin on, että pitäisi osata olla kiitollinen siitä mitä on, koska huonomminkin voisi mennä. Se tuntuu vaan niin vaikeelta ja raskaalta.

Mun perhe ja ystävät ei oikeastaan tiedä mitään mun elämästä. Ne eivät tiedä miksi keskeytin koulun ja oon onnistunut pitämään yllä kulisseja siitä, että mulla menee tällä hetkellä hyvin ja että mulla on joku plan tulevaisuudelle, vaikkei ole. En tiedä  miten voisin kertoa totuuden ja pyytää apua. Riittää, että pidän itse itseäni epäonnistuneena, en haluaisi lähipiirin ajattelevan samoin :( 

Ilmaisia harrastuksia olen yrittänyt löytää, mutta niitä tuntuu olevan täällä tosi vähän tai ne on kaikki nyt jollain kesätauolla. Tosta Etsivä nuorisotyöstä en ollut kuullutkaan, perehdyn siihen, kiitos.

ap