Kuulutko sukupolveen, joka ei jaksa juosta tarjousten perässä?

Tämä. Käyn aina lähiprismassa. Ei tarjouksia, vaan pysyvästi halvat hinnat.

Eläkkkeellä aion juosta tarjousten perässä, nyt ei ole aikaa.

Mainoksia lähetetään joka talouteen. K-marketit jauhaa, kuinka porkkanat maksaa 1,99€/kg.

Mitä väliä?? Ostan porkkanan, jos haluan. En hinnan perusteella.

Vierailija kirjoitti:

Eläkkkeellä aion juosta tarjousten perässä, nyt ei ole aikaa.

Miksi? :)

-Ap

Joo, en jaksa. Saatan spontaanisti ostella niitä -30%/-50% pian vanhaksi meneviä ruokia, mutta en oikeastaan etukäteen katso mitään tarjouksia. Paitsi jos on joku isompi hankinta kuten TV, niin sitten tietysti etukäteen seuraan mainoksia ja nettisivuja, että onko jotain tarjouksia.

En juokse tarjousten perässä, mutta katson kyllä mitä lähikaupoissa on tarjouksessa ja suunnittelen usein ruokalistan sen mukaan. Myös viimeisen päivän -30%-tarjoukset pääsevät usein ostoskärryyn. Syynään myös ostamieni tuotteiden sisällysluettelot, esim makkaran lihapitoisuudet ja ostan hinta-laatu-suhteeltaan parhaat tuotteet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eläkkkeellä aion juosta tarjousten perässä, nyt ei ole aikaa.

Miksi? :)

-Ap

Työ, työmatkat, perhe, vanhukset, appivanhukset, harrastukset. Rahaa riittää kauppaan hyvin nyt työelämässä ollessa, eläkkeellä tulot pienenee, aikaa on rajattomasti eikä ole huollettavia.

Ostan tarjoustuotteita, kun niitä sattuu kohdalle. Mutta en todellakaan lue sivutolkulla tarjouslehtisiä tai laske taskulaskimella, minkä vessapaperin rullahinta on alhaisin. Mielestäni useammassa kaupassa käyminen vie sitä paitsi enemmän aikaa ja bensaa.Ja aika on oikeastaan arvokkainta mitä ihmisellä on. Sitä paitsi halvin ei aina ole paras. Ymmärrän toki, että jonkun merkkituotteen ostaa mieluummin halvemmalla hinnalla. Mutta monet hyvinä ostospaikkoina pidet yt kohteet eivät ole lainkaan edullisia -nimiä mainitsematta.

Ruuat haen kerralla lähimmästä isosta marketista, hinnoista viis. Isommat ostokset esim. sohva, auton huollot, elektroniikka ym. katselen sitten hintalaatusuhteelta parhaimman.

Nääh turhaa minä juoksen. Teen ylitöitä

niin ei tartte pihistellä.

Toki olen hinta tietoinen mutta en nyt ruoan takia ala nipistelemään.

Terv, lapseton sinkkumies

En juokse tarjousten perässä. Käyn tasan yhdessä kaupassa kerran viikossa ja ostan sen mitä tarvitsen.

Minusta tämä ei ole sukupolvikysymys, mun eläkkeellä olevat vanhemmatkaan eivät tutki tarjouksia, tosin tiedän monta ikäistäni (+/- 40v) ihmistä, joille elämän pääasiallinen sisältö on sitä, että missä kaupassa mikäkin on halpaa ja tarjouksessa (ei liity rahapulaan).

Riippuu. Nyt kun on loma niin olen lepsumpi rahan käyttäjä. Arkena on ihan pakko katsoa mihin rahat laittaa ja kyllä, katson tarjoukset ja ostan niiden mukaan. Palkkani on suht pieni, 2500 e bruttona. Kyllä sen huomaa heti tilipussissa jos surutta vaan ostelee mitä mieli tekee. Kun katsoo mitä ostaa, jää rahaa säästöön ja voi toteuttaa haaveitaan. Olemme lähdössä Yhdysvaltoihin ensiviikolla lomailemaan, tämäkään ei onnistuisi jos ei olisi yhtään säästöjä.

Oon 80-luvulla syntynyt ja todellakin juoksen tarjousten perässä. Tiedän kyllä mikä on sisäänheittotuote ja ostankin vain niitä. Olen muutenkin hintatietoinen, tiedän tasan tarkkaan mitä yleisimmin tarvitsemani tuotteet maksavat tämän kylän kaupoissa ja mistä ne halvimmalla saa. En osta tarjoustuotteista niitä mitä en käytä, vaan ostan sitä mitä oikeasti käytän. Katson tarkkaan kilo- tai litrahinnat, kappalehinnat jne. Esim jos on monta erilaista tiskikonetablettipakkausta, katson, mikä niistä tulee halvimmaksi per tabletti. Vessapapereissa muuten ei kannata välttämättä ostaa halvinta, per rulla hintaa, vaan per arkki.

En ole vuosiin ostanut normaalilla hinnalla saippuaa, shampoota, hammastahnaa, hammasharjoja, dödöä, terveyssiteitä, tamponeja, vessapaperia, talouspaperia, tiskiaineita, pyykinpesuaineita.. vaan aina tarjouksesta ja hamstraan myös varastoon jos tulee törkeän hyvä tarjous vastaan.

Oma äitini aina tuskailee tätä mun taipumusta, hän kun ei jaksa nähdä vaivaa vaan ostaa normaalihinnalla ja aika usein sellaista mitä ei todellakaan tarvitse, mutta koska se on kiva.

En juokse tarjousten perässä. Käyn lähikaupassa joka on k-supermarket eli siellä on tarjouksia toisin kuin monissa s-kaupoissa. Kaupassa ollessa saatan vaihtaa esim. jugurtin tarjousjugurttiin jos sattuu olemaan jotain hyvää tarjouksessa tai jos huomaan jonkun hyvän tuotteen tarjouksessa niin saattaa tarttua mukaan. En koskaan valitse tai vaihda kauppaa tarjousten perusteella.

Hintojen vertailu ja tarjousten katseleminen taitaa olla mun ainoa harrastus.

Ihan vasiten en kyllä kauemmas lähtisi jonkun kahvipaketin perässä, mutta ostoslistaa tulee laadittua sen mukaan mikä kyseisessä kaupassa on edullista.

Olen 90-luvulla syntynyt ja syynään tarjoukset läpi, kaupassa valitsen halvimman mutta en surkeinta(esim lihapitoisuus, sokerit yms). Olen todennut että aina halvin ei ole paras esim jogurtti ja wc paperi.

Useimmat tarjoukset ovat sellaisia että niistä säästää 10c , eli ei kannata. Jos säästö on yli 40% niin sitten ostan jos tarvitsen.

Joskus teen viikon ruoat kauppojen tarjousten mukaan.

Käyn hok:n kaupoissa klo 21 jälkeen

En juokse tarjousten perässä. En myöskään käy alennusmyynneissä, koska haluan suorittaa ostokseni rauhassa ilman valtaisaa ihmismäärää. Jotkut Hullut päivät ovat minulle ehdoton ei. Ja ikää on yli 50 v.

En nyt sanoisi juoksevani. En lähtisi polkemaan kymmentä kilometriä kahden euron säästön takia. Mutta tietenkin ostan tuotteet sieltä mistä edullisimmin saa, kun kaupat ovat lähellä toisiaan. Ja ostan esim. television alennusmyynnistä, tietenkin, miksi ostaisin sen kalliimmalla?

Itse asiassa ruoka taitaakin olla ainoa asia jota en osta alennuksella. Ruokaa kun on pakko olla joka päivä, mutta ilman esim. mattoa pärjää ihan hyvin.