Miten suhtautua nuoruuden "ikävän ihmisen" menestykseen elämässä?
Hänellä on vakaa, hyvä parisuhde sekä unelmien työpaikka ja toimeentulo. Herttainen, kaunis nainen joka kuitenkin teki mulle varsin ikävän tempun silloin kun olin nuoruudessa kaikkein heikoimmillani. Itse olen nykyisin pitkäaikaissairas, sinkku, yksinäinen ja opiskelut kesken, eli en ole pärjännyt elämässä millään mittarilla.
En yleensä tunne katkeruutta ihmisiä kohtaan, mutta tämä yksi nainen minua hiertää kovasti ja hän on teoillaan jättänyt minuun jäljen. Vinkkejä miten päästä asetelmassa eteenpäin, kun toinen on menestyjä ja itse on luuseri? Emme ole nykyisin enää tekemisissä, mutta seurailen hänen menestyskulkuaan sosiaalisessa mediassa.
Kommentit (9)
Vierailija kirjoitti:
Oletko itse nainen vai mies?
Itsekin nainen. Olimme aikoinaan jossain määrin samankaltaisia ja "vertaan" siksi omaan elämääni häneen. Hän on mm. alalla joka joskus oli omissakin haaveissani.
Ensinäkin lopeta ainakin tuo somestalkkaaminen, et tule pääsemään ikinä eteenpäin jos aktiivisesti kuitenkin seuraat tyypin tekemisiä.
Mikä esti sinua hakeutumasta haaveilemallesi alalle?
Toiset sisuuntuu vastoinkäymistä, toiset vaan masentuu.
Lopeta seuraaminen ja kyttääminen ja ala elämään omaa elämääsi. Jokainen on oman onnensa seppä, ja sinullakin on eväät tehä elämästäsi parempaa kun alat aktiivisesti sen eteen tekemään töitä ja lopetat itsesäälissä piehtaroinnin.
Yritän miettiä kuka voisi olla tällainen, mutta en hirveästi kyllä ole perillä niiden ikävien ihmisten elämänkulusta. Nämä on tullut karistettua jo joskus nuoruudessa omasta elämästä. Kai ne varmaan on jotain pikkupomoja, sellaiseksihan usein pääsee kun uskaltaa olla vähän vittumainen muille, mutta ei kuitenkaan ole niin älykäs että varsinaisesti mihinkään kovin merkittävään asemaan pääsisi.
Anteeksiantaminen tai irtipäästäminen tuntuu mahdottomalta, mutta vain niin saat energiasi takaisin.
Mun silloinen bestis järjesti ansan, jotta hänen tuttunsa pääsi raiskaamaan minut. En koskaan kyennyt tekemään rikosilmoitusta, ja enää se ei onnistu.
Trauma vei keskittymiskyvyn ja jouduin työkyvyttömyyseläkkeelle. "Bestis" on menestynyt töissään loistavasti.
Hän pilasi elämääni. Mutta mulla kuitenkin oli ja on elämä, tunteet ja aito empatiakyky, jota sillä tunnekylmällä petturilla ei ole.
Minun ja sinun tulee keskittyä vaan omaan vointiin. Vitut kiusaajista.
Se millainen joku on 15- tai 25-vuotiaana ei välttämättä kerro siitä millainen hän on 35- tai 65-v. Tai sitten kertoo jolloin ole seuraamatta hänen elämäänsä ja keskity omaasi. Tuskin hänkään sinua enää edes muistaa!
Keskity parantamaan sitä omaa elämääsi. Koita päästää irti. Elämässä voi olla muillakin tavoin rikas kuin pelkästään ulkoisilla saavutuksilla.
Miksi kadehdit ihmistä joka on sisältä mätä?
Oletko itse nainen vai mies?