Miksi ihmiset vastaavat vihaan vihalla?

...

Keskustellaanko tästä?

Ap

Johtuisko peilisoluista?

Vierailija kirjoitti:

Johtuisko peilisoluista?

Eikö niitä vastaan voi taistella?

Ap

On jokaisen omalla vastuulla kuinka vastaa. En minä vastaa vihaan vihalla. 

Faktapohjainen oikeassaolo on luovuttamista. Siitä, miten asiat ovat, ei todellakaan saa päätellä, että niin niiden myös pitää olla. Peilisolut eivät ole riittävä vastaus esitettyyn ongelmaan, vaan sen pyyhkimistä villaisella.

Ihmisen pitäisi tuntea itsensä ja tajuta, että hyvä tai hyvyys vaatii joskus ponnistelua.

Miksi onkin niin paljon helpompi tehdä pahaa kuin hyvää? Ikkunan voi särkeä sekunnissa, mutta sen korjaamiseksi tarvitaan paljon työtä.

Jeesus Nasaretilainen käski kääntää toisenkin posken, jos joku lyö sille ensimmäiselle poskelle. Kyse ei ole nöyristelystä vaan siitä, ettei lähde mukaan pahan kierteeseen.

Ihmisen erottaa apinasta se, että omia vaikuttimiaan pystyy arvioimaan. Jos näemme kaiken toimintamme vain fyysisen olemuksemme tuotoksena, ei taida olla paljon toivoa paremmasta. Ja mikä arvo lienee ihmiselämällä, joka on toivottomuuden orjuutta?

Vierailija kirjoitti:

Se vain lisää vihaa molemmissa osapuolissa. Maailma olisi parempi paikka, jos ihmiset ymmärtäisivät vastata vihaan rakkaudella.

Se, että jollain on paha olla ja purkaa pahaa oloaan muihin, ei saa riittävästi rakkautta osakseen. Jos vastaat hänen vihaansa vihalla, uskotko vihan vähenevän hänen elämässään ja ajatuksissaan? Entä omassa elämässäsi ja ajatuksissasi?

Minä en vihaa ketään joka vihaa minua tai on minulle ilkeä. Minä ymmärrän ja tuen.

Entä.sinä?

Ymmärtämisen pitäisi olla jokaisella aina se lähtökohta. Toisaalta kaikenlaisia tunteita pitäisi myöskin yrittää ymmärtää. Kaikille tunteille on olemassa syynsä. 

Kun on nuorempi, silloin katsoo kaikkea tässä maailmassa vaaleanpunaisten lasien läpi. Ja näkee kaiken ehkä vähän turhankin idealistisesti.

Viha, tai sen osoittaminen on kuitenkin tavallaan osoitus ihmisen henkisestä kypsymättömyydestä, tai taustalla olevasta sairaudesta, kuten jostakin elimellisestä sauraudesta, tai vaikkapa masennuksesta. Samoin stressillä, varsinkin pitkään jatkuneena on haitalliset vaikutukset. 

Tässä ajassa kuitenkin viha ja sen osoittaminen, joko sanallisesti, tai muuten, on kuitenkin merkillisellä tavalla lisääntynyt. Siinä olisikin tutkijoille työsarkaa lähteä selvittämään ja tutkimaan tieteellisesti, että mistä tämä kaikki oikein johtuu, ja mikä on ilmiön yleistymisen syynä.

Itse epäilen, että yhtenä syynä on lajissamme alunperin ollut väkivaltaisuus, koska lajimmehan oli alunperin metsästäjä/keräilijä. Tieteilijöiden mukaan emme ole lajina juurikaan muuttuneet niistä kivikauden aikoina eläneistä esi-isistä. Voi hyvinkin olla mahdollista, että koska emme enää pääse lajityypillisesti purkamaan sitä tappamisviettiä, sitä lähdetäänkin sitten purkamaan ja osoittamaan muille sanallisesti ja vihanpurkauksina.

Toisen posken kääntäminen on ymmärretty niin väärin. Ilmiön historiallinen merkitys liittyy kuulemma orjuuteen. Isäntä osoitti valtaansa lyömällä orjaansa. Toisen posken kääntäminen tarkoitti, että lyöpä uudelleen, otetaan tämä uusiksi tasavertaisina ja tapellaan rehdisti. Korjatkoon joku, joka tietää tarkemmat yksityiskohdat.

Ärsytää välillä semmoinen ystävällinen ja "rakkaudellinen" hymistely.

Ilman kykyä vihastua ihminen ei säilyisi hengissä. Ihan varmasti löytyy vihan ilmaisutapa, johon ap:kin vastaisi vihalla. Jos ap lässyttäisi tuesta ja ymmärtämisestä tultuaan raiskatuksi, kuka pitäisi häntä henkisesti kasvaneena tai muuta paskaa? Kyllä varmasti monesta se olisi niin epänormaalia, että suosittelisi pitkää psykoterapiaa.

Viha on vain tunne, ihan kuten muutkin tunteet. Mikä siinä on niin pelottavaa, että pitää tehdä tällainen aloitus? Kyky tuntea kaikenlaisia tunteita on normaalia ja tervettä. Splittaaminen eli halkominen on epäkypsä defenssi. Äärimmillään se on pollyannaismia. Ärsyttävää, että nykyään jotkut kuvittelevat sen olevan tavoittelemisen arvoinen tila.

Nykyisin on niin paljon vihaa, jolle ei ole mitään järjellistä syytä, että jonkinlaiseen vastarintaan on ryhdyttävä koska se rakkaus vain naurattaa sitä vihaajaa, ja se voi jakaa lisää vihaa toisille viattomille, kun yksi uhri vain rakastaa.

Jäin oikein miettimään että ketä vihaisin, no ehkä niitä jotka tekevät pahaa heikommilleen. 

Vihan tarkoitus on aiheuttaa vihaa, jos vihaan vastataan vihalla, silloin viha on voittanut. Vihan vastakohta on Rakkaus. Rakkaus rakentaa, viha tuhoaa, lopuksi vihaajan itsensä. Rakkaus on ikuinen. Jumala on rakkaus.

Jeesus puhuu näistä paljon Raamatussa. Perkele pyrkii lietsomaan vihaa, myös ihmisen syntisestä luonnosta löytyy taipumus vihaan.

Määrittelisitkö vähän enemmän rakkautta. Eikö rakkaus ole totuuden kohtaamista.

Vierailija kirjoitti:

Vihan tarkoitus on aiheuttaa vihaa, jos vihaan vastataan vihalla, silloin viha on voittanut. Vihan vastakohta on Rakkaus. Rakkaus rakentaa, viha tuhoaa, lopuksi vihaajan itsensä. Rakkaus on ikuinen. Jumala on rakkaus.

Jeesus puhuu näistä paljon Raamatussa. Perkele pyrkii lietsomaan vihaa, myös ihmisen syntisestä luonnosta löytyy taipumus vihaan.

Vierailija kirjoitti:

Määrittelisitkö vähän enemmän rakkautta. Eikö rakkaus ole totuuden kohtaamista.

Asettaa lähimmäisen tarpeet omien tarpeiden edelle.

Mikä on oikeanlaista rakkautta ilkeätä ja vihamielistä ihmistä kohtaan? Siis sellaista totuudellista rakkautta, jossa oikeasti syntyy kontakti, yhteys ja jossa vääryys paljastetaan niin että se puhdistuu? Välit puhdistuu ja syntyy uusi parempi suhde ja ystävyys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Määrittelisitkö vähän enemmän rakkautta. Eikö rakkaus ole totuuden kohtaamista.

Asettaa lähimmäisen tarpeet omien tarpeiden edelle.

Jumala on rakkaus. Miksi vihaisin, kun voi rakastaa?