Lue keskustelun säännöt.
Miten hyvin siedät humalaisia selvinpäin ollessasi?
11.06.2017 |
Itse aika huonosti. Jutut ovat yleensä turhanpäiväistä lässytystä ja muututaan helposti känkkäränkkä tuulelle. Kuskiksi en lähtisi mistään hinnasta, eikä ravintolassa tarjoilu taitaisi sopia minulle myöskään. Ehkä yrittäjänä "rahat pois" tyyliin jaksaisin katsella mutta en huonosti palkattuna työntekijänä.
Kommentit (19)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tule toimeen edes kaikkien "selväpäisten" kanssakaan.
En siedä mutta harvoinpa niitä näenkään,viimeksi taisi olla Prisman aulassa Alkosta tuleva ukkeli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ollenkaan. En voi sietää myöskään alkoholisteja ja jos näen alkkiksen makaavan vaikka lumihangessa en pysähdy auttamaan tai soita apua paikalle.
En siedä niitä yhtään, vaan pelkään. Jos näen humalaisia kadulla, niin kierrän hyvin kaukaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En voi sietää alkoholistien vihaajia jättäisin heidät vaikka lumihankeen makaamaan.
Huonosti. Pinnani kiristyy nopeasti humalaisten seurassa.
En lähtisi kuskiksi tai työskentelisi baarissa.
Olen lapsuuteni katsellut alkoholismia ja ryyppäämistä, eikä se ole auttanut tottumaan asiaan vaan inhoamaan sitä, jos itse olen selvinpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksa kuunnella (aikoinaan kotona kuuntelin riittävästi). Kuskina voin olla, kun tykkään ajamisesta ja huolehdin, että älyttömätkin pääsevät turvallisesti kotiinsa. Olen myös soitellut virka-apua pelastamaan tien poskeen sammuneita tuntemattomia.
Mutta "keskustelut" ei todellakaan kiinnosta.
Siedän tosi hyvin selvinpäin, mutta sitten kun oon ite kännissä niin en vain jaksa kuunnella jaarittelua ja ölinää. Minulle humala on luova tunnetila, jonka vietän mieluiten yksikseni. Tälle oli joku termikin olemassa, mut en muista mikä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitenkäs usein ihminen sitten on humalassa? En siedä niitä ollenkaan.
Nimenomaan se, että pinna kiristyy. Pitäisi paremmin huomioida se, että selvinpäin olevat ja humalaiset eivät joutuisi olemaan samoissa tiloissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En suutu, mutta kiusaannun ja ahdistun. Lapsuuden traumat täälläkin.
En yhtään. Lapsena sain katella sitä tarpeeksi. Joskus vanhemmat ryyppäsivät kavereidensa kanssa.
Se on erittäin tapauskohtaista. Tunnen ihmisiä, jotka eivät alkoholia otettuaan muutu olennaisesti, ovat vain hieman vilkkaampia kuin selvin päin. Toisista puolestaan tulee rasittavia tyhjän jankkaajia. Jälkimmäisiä ei jaksa, mutta leppoisia humalaisia kyllä sietää, jos ei itse satu olemaan samassa tilassa. :)
Vierailija kirjoitti:
Siedän tosi hyvin selvinpäin, mutta sitten kun oon ite kännissä niin en vain jaksa kuunnella jaarittelua ja ölinää. Minulle humala on luova tunnetila, jonka vietän mieluiten yksikseni. Tälle oli joku termikin olemassa, mut en muista mikä.
Onko oikeasti joku termi? Olen itse nimittäin samanlainen!
En ollenkaan. Lapsuuden traumat.