KUINKA MONI opiskelee JA työskentelee?

Pitää miettiä tarkkaan, katsotaan minkälaisen päätöksen nyt teen :)



ap

Onnistui ihan hyvin, koska käytännössä inssityö oli samaa mitä tein palkkatyöksi. Nyt opiskelen yliopistossa omaa alaa ja teen töitä osa-aikaisesti samalla. Vielä tosin ei ole kumpikaan alkanut (työt ja opinnot) ja vähän jännittää, että riittääkö aika ja voimat.



Uskon että aikatauluttamalla opiskelut ja vähentämällä omia menoja pystyn opiskelemaan ensi lukukaudella jonkun verran. En ehkä useita kymmeniä opintopisteitä, mutta jotakin. Viime lukuvuonna op-saalis oli noin 40, mutta työmaa oli täällä kotona...



Olen lisäksi yh.

Plussia ja miinuksia:



Työ + :

saisimme talouden kuntoon. ei lisää opintovelkaa

saisin olla mieheni kanssa samalla paikkakunnalla

saisin arvokasta työkokemusta, alan oppia, lisäkoulutusta ja suhteita

saisin pitkäaikaisen työsuhteen edut (lomat ym)



Opiskelu + :

saisin paremmat arvosanat

saisin loputkin luennot käytyä

saisin opiskeltua nopeammassa ajassa

pääsisin mahd parempaan työhön kuin nykyinen



näitä pohdin..



ap

Myös yh.

että työnantaja arvostaa enemmän työkokemusta kuin hyviä arvosanoja. Oletetaan että saat työn ohessa keskinkertaisia arvosanoja. Ne ovat riittävän hyviä, jos haluat valmistua ja päästä kiinni työelämään ns. tavalliseen alakohtaiseen työhön. Jos haaveilet jatko-opinnoista ja kutsuista luennoimaan ulkomaalaisiin yliopistoihin, sitten kannattanee panostaa arvosanoihinkin. Tavallisessa työssä, olkoonkin miten korkeakoulututkintoa ja asiantuntijuutta vaativaa, et huippuarvosanoista saa mitään erityiskiitosta. Sitä saa olemalla hyvä ja kehittyvä työnsä ammattilainen, jolla on käytännön tietoa alastaan ja muodollinenkin puoli eli tutkintopaperi taskussa.

Itse työskentelen kokopäiväisesti vaativassa tehtävässä, teen kahta yliopistotutkinto (KM ja KTM) sekä minulla on lapsi. Lisäksi vaikutan erään organisaation hallituksessa, joka sekin vaatii oman aikansa. Mies hoitaa aika lailla mm. siivouksen ja ruoanlaiton, minä olen vapaa-ajat lapsen kanssa. Muutaman vuoden kestää vielä, kyllä se onnistuu, kun tarpeeksi organisoi. Ja ei niin välitä kotitöistä ;-).

Tulevaisuudessa työkokemus on paljon arvokkaampaa kuin arvosanat, joita kukaan työnantaja ei edes kysy.



Itsekin olen opiskellut ja tehnyt täysipäiväisesti töitä jo kolmisen vuotta ja hyvin on mennyt. Opiskelut hieman viivästyneet, mutta edenneet kuitenkin kohtuudella..

Täytyy olla melkoisen orientoitunut ihminen, että jaksaa aina tarttua uuteen asiaan. Miten lepäät ja lataat akkuja?

Vai käytätkö sitten yöt opiskeluun.

Vierailija:

Itse työskentelen kokopäiväisesti vaativassa tehtävässä, teen kahta yliopistotutkinto (KM ja KTM) sekä minulla on lapsi. Lisäksi vaikutan erään organisaation hallituksessa, joka sekin vaatii oman aikansa. Mies hoitaa aika lailla mm. siivouksen ja ruoanlaiton, minä olen vapaa-ajat lapsen kanssa. Muutaman vuoden kestää vielä, kyllä se onnistuu, kun tarpeeksi organisoi. Ja ei niin välitä kotitöistä ;-).

4 päiväisellä työviikolla tai täysipäiväisesti. Opintoviikot ovat jo täynnä, siis 160, mutta gradu on kesken ja syventävät puuttuvat. Opintoviikkoja on jo liikaakiin, kun niin moni sivuaine on kiinnostanut. Hyvin on sujunut, välillä on ollut rankempaa, enimmäkseen on nauttinut tästä! Puoli vuotta olen tehnyt täysipäiväistä, koulutustani vastaavaa työtä, ja siis opetellut uutta haastaavaa työtä opiskelun ohella, tämä aika on kieltämättä ollut väsyttävää. Mutta työkokemus on älyttömän tärkeää. Mulla tosin arvosanat ovat koko ajan olleet asteikolla erinomainen-hyvä, joten ei haittaa, vaikka vähän laskisivatkin. Kokemus on tärkeämpää.

Minulla on tosi vaativa tuo opiskelupaikka! Joten siksi pelottaa, koska työ olisi kokopäiväinen mutta opiskelukin on tähän mennessä vaatinut minulta todella paljon lukemista! !



Mutta uskon että mahdollista on... Lisää kokemuksia tahtoisin... Toisaalta olisi ihana vielä vuosi nauttia opiskelijaelämästä: käydä kiinnostavilla luennoilla, lukea täysipainoisesti tentteihin ja panostaa arvosanoihin ym! Olen 3. vuoden opiskelija ja olen kahtena kesänä nyt ollut alan töissä kuitenkin.



Jos otan työn vastaan, sitten on tosi huonot mahd. käydä luennoilla enää. Eli tenttejä, tenttejä vaan! Yliopistopaikkakunnalle on kuitenkin 250 km matkaa täältä.. Tällä viikolla kuitenkin pitäisi tehdä päätös, jännittää!



ap

Mä en miettisi tota hetkeäkään. Valitsisin työ heti.

itse olen amk-tutkinnossa loppuvaiheessa. Aloitin sen suorittamisen iltaopintoina töiden ohessa. Ekan lapsen synnyttyä tein vielä paljon opintoja (oli helppo vauva). Sitten syntyi toka, joka ei nukkunut yli vuoteen. En jaksanut opiskellakaan, luonnollisesti.



Nyt olen palannut työelämään. Vielä olisi pari tenttiä ja lopputyö jäljellä. Motivoituminen opiskeluun tosi vaikeaa, ei kiinnosta sitten tippaakaan. Ja vuoden loppuun pitäis valmistua, sitten loppuu opintoaika. Mutta iltaisin on aikaa vasta kasin jälkeen lasten mentyä nukkumaan. Mutta silloin ei enää jaksa, kun ysiltä jo nukahtaa...

Niinpä, mulla on kaveri joka opiskeli tämän tutkinnon 2,5 vuodessa (hmm) tekee nyt toista tutkintoa ja on koko ajan töissä. Joten miksen selviäisi?



Sanokaa yliopisto-opiskelijat, onko mulla riittävästi luentoja alla kun oon kaikkiin aineisiin käynyt väh pakolliset, joihinkin jopa 10 sarjaa ja harjoituksia. Jos laskee seuraavasti:



300 op olisi se maisteri



mulla nyt 150 op



10 op saan tekemällä yhden etätyön

35-40 op saan gradusta (kirjoittaminen helppoa mulle, olen aina rakastanut kaikkia päättötöitä ym.)

siinä olisi jo kirjoittamalla 200 op



100 op tekemällä jäljelläolevat tentit, joihin aikaa menisi työn ohella noin pari vuotta! aika moni on 8- 10 op tenttejä.



Miltäs vaikuttaa? Tietty työn ohella (vapaapäivinä) rankka matkustaminen yliopistopaikkakunnallle...



ap

Jopas on vanha ketju nostettu! No nyt olisi ihan oikeasti mielenkiintoista tietää, miten ap valitsi ja mitä siitä seurasi!

terveisin: Eräs, jonka työelämä kaappasi syövereihinsä jo toisena opiskeluvuotena (ja suoritin siitä huolimatta tutkinnon lähes loppuun...gradun pahalainen vain vielä jumittaa...)

Jos on 8 h töissä eikä lapsia niin sittenhän on kaikki iltapäivät, illat, yöt ja viikonloput aikaa opiskella. Mikä on se ongelma? Itse olen yh:nakin selvinnyt

Normaali päiväni: aamulla lähdetään koko perhe yhtä aikaa ennen seitsemää, lapsi tarhaan, me vanhemmat töihin. Luennot mulla on yleensä kahdesta eteenpäin (kaksi kertaa vkossa), joten lähden yhden aikaan töistä noina päivinä yliopistolle ja luentojen päättyessä 16-17 aikoihin, niin mies hakee lapsen tarhasta ja tulevat sitten yhdessä hakemaan minut. Ilta ollaan kotosalla koko perheen kesken. Lapsi nukkumaan kahdeksan aikaan, jolloin aikaa jää parisuhteelle. Harjoitustöiden ym. teko on mulle helppoa, esim. kirjoittaminen ei tuota vaikeuksia ja olen saanut hyviä arvosanoja. Käytän kirjoittamiseen jonkin verran työaikaa ja vkonloppuisin iltoja, kun lapsi on nukkumassa.



Että ihan hyvin jää perheelle aikaa tässä kuviossa. Iltakuviot on siis pakollisia kokouksia (1-2krt/kk) lukuunottamatta minimissä. Ja kavereita nähdään yleensä isommissa tapahtumissa/juhlissa, joten ne kai tässä kuviossa kärsii. mutta en koe sen olevan ongelma, kun sähköpostit kuitenkin kulkee.

minullakin onnistui :)

Tein vaativaa työtä ja työpäivät oli pitkiä, silti jaksoin opiskella iltaisin.

Koska suurin osa jäljellä olevista opiskeluista on tenttejä + gradu, voit opiskella " etänä" iltaisin ja mennä opiskelupaikkakunnalle vain tekemään tentit.



Arvosanoja ei mielestäni tarvitse ihan hirveästi surra, kun sulla on työkokemusta, niin suurin osa työnantajistasi ei tule arvosanoja edes kyselemään, pääasia on, että tutkinto on tehty.



Tein itse yliopistotutkintoni suurimmaksi osaksi täysipäiväisen työn ohella (silloin ei ollut lapsia) ja ihan hyvin se onnistui. Ehdin vielä harrastamaankin. Vaatii vaan hyvää suunnittelua ja itsekuria, kyllä se siitä.

Kannattaa tehdä itselleen selkeät ja _realistiset _aikataulut. JA PITÄÄ NIISTÄ KIINNI! Kaikista vähiten stressiä saa itselleen niin, että palauttaa työt ajallaan, tekee tentit heti ensimmäisen mahdollisuuden tullessa jne... Venyminen aikatauluissa luo turhaa stressiä.



Itseltän ei kuitenkaan kannata vaatia aivan älyttömyyksiä. Mieti, minkä verran opintopisteitä voit suorittaa vuodessa ja pysy siinä.