Saanko miestäni kunnioittamaan itseäni millään?

Jos erästä aktiivipalstalaista on uskominen, niin kunnioituksen saat vain ottamalla oman sukunimesi.

Sun pitää ensin kunnioittaa itseäsi ja muita

JSSAP

Miten kunnioituksenpute ilmenee?

Vierailija kirjoitti:

Sun pitää ensin kunnioittaa itseäsi ja muita

Kuinkas se sitten käy? Ketä minä rupean nyt erityisesti kunnioittamaan?

Et saa. Jos miehen mielestä nainen on miestä vähempiarvoinen, et sen mieltä muuksi muuta. Ero.

Jos miehesi ei kunnioita mitään eikä ketään, on vastaus, et saa häntä kunnioittamaan itseäsi. Loppu onkin itsestäsi kiinni. Käyttäydy sillä tavalla, että käytöksesi herättää kunnioitusta, ja loppu sujuukin ihan itsestään! Olemalla mukava, jämäkkä, mutta kuitenkin aina oikeudenmukainen, pääsee jo pitkälle. Älä kosta ja vastaa pahaan pahalla, pidä omat rajasi ja kunnioita toisen. Raivoaminen ja riehuminen, sekä vastuuton käyttäytyminen ja elämä kuin maailmanlopun edellä syö kunnioituksen jokaiselta. Kohtele toista niin kuin toivoisit itseäsi kohdeltavan, on ajatus, joka ei ole vieläkään vanhentunut.

Vierailija kirjoitti:

Miten kunnioituksenpute ilmenee?

No otetaan nyt vaikka se, että toinen auto on ollut korjaamatta 3 kk. Meillä ei ole lasten kanssa autoa päivisin. Miestä tämä ei haittaa.

Toinen, hänen herätyskello huutaa aamuisin kello 5.00 eteenpäin ja minä herättelen häntä 10 min välein. Heräilee kello 7.00 lopulta. Puhuu minulle kuin koiralle, lyhyillä käskyillä. Jos jostain koitan puhua, hän kääntyy ja lähtee pois, usein vastaus on " jaa, ihan sama"

Jos koitan jostain tekemättömästä hommasta sanoa, nalkutan ja ahdistelen..

Näitä on paljon.. Tässä esimerkkejä.

Mies77 kirjoitti:

Jos miehesi ei kunnioita mitään eikä ketään, on vastaus, et saa häntä kunnioittamaan itseäsi. Loppu onkin itsestäsi kiinni. Käyttäydy sillä tavalla, että käytöksesi herättää kunnioitusta, ja loppu sujuukin ihan itsestään! Olemalla mukava, jämäkkä, mutta kuitenkin aina oikeudenmukainen, pääsee jo pitkälle. Älä kosta ja vastaa pahaan pahalla, pidä omat rajasi ja kunnioita toisen. Raivoaminen ja riehuminen, sekä vastuuton käyttäytyminen ja elämä kuin maailmanlopun edellä syö kunnioituksen jokaiselta. Kohtele toista niin kuin toivoisit itseäsi kohdeltavan, on ajatus, joka ei ole vieläkään vanhentunut.

No jos toinen ei ole tippaakaan kiinnostunut asiosta jotka mua vaivaa, vaan on ihan tyytyväinen vaikka mulla on paha olla, niin siinä on hirveän vaikeaa olla rauhallinen ja riehumatta.

Tosiaan jos koitan jostain puhua, hän vaihtaa huonetta, jos menen perässä, hän jää tuijottamaan minua ylähuuli mutrulla, vastaus on ihan sama. Tottakai siinä ääni kohoaa.

Jos huomautan että mulla on täällä lasten kanssa aika paljon hommaa, on vastaus että teen liikaa turhaa. Remonteista puhumisessa hänellä menee vatsa sekaisin. Taloudellinen tiukkuus on mun syytä. Remontit pitäisi hoitaa käteisellä. Lapset on ikäviä..

Hänelle koitan tehdä päivistä helppoja kun hän kuitenkin käy töissä, se on ihan sama, koska se on tietty turhaa.. Mut jos hän joutuu tekemään jotain, olisi juuri silloin korjannut sen 3 kk rikki olleen auton, ja nyt se on mun syy ettei hän kerkiä.

Ap sun kannattaa vaan ottaa rennommin. Vaikuttaa siltä että olet todella stressaantunut, mutta sen voi parantaa itse yksin aivan helposti; ajattelutapaa muuttamalla.

Ja toisten kunnioittamisesta: ihmiset päättää aina itse miten kohtelevat muita. On ihmisiä, jotka katsovat kodittomia kieroon ja ihmisiä, jotka haluavat auttaa heitä. Tämän kodittoman vastaanottama kohtelu riippuu sen henkilön arvomaailmasta täysin, eikä yhtään kodittoman "hlökohtaisesta kunnioituksen herätys-taidoista" tmv.

ELI LYHYESTI, relaa, ratkaise ongelma itse ja hyväksy ettei miehesi nyt tee kuten sanoit tällä kertaa, älä määräile ja huuda puolisollesi <3

Parisuhde kasvaa keskinäisestä kunnioituksesta, luottamuksesta, suht koht yhteisistä päämääristä ja arvoista. Jos näitä ei ole, parisuhde on rikki ja kaipaa huoltoa. Niitä ei voi vain ohittaa. Sitetn toinen kysymys on parisuhteen erillisyys. Kumpikin osapuoli on oma erillinen itsensä. Jos autosi on korjaamatta eikä mies hoida sitä, minulle nousee mieleen kysymys, miksi et itse hoida asiaa? Kyse ei ole vain autosta, vaan siitä, että sysiikö toisen tehtäväksi oman tyytyväisyytensä? Jokainen on vastuussa myös siitä itse. Jos et voi hyvin parisuhteessa, sinun itsesi on tehtävä muutos jonkin asian suhteen. Joko siinä, että hankkiudut vaikkapa perheterapiaan, jossa hoidatte parisuhteen asioita, tai siinä, että alat enemmän kunnioittaa erillisyyttä ja kasvaa kohti omaa itsenäisyyttäsi parisuhteen osapuolenakin. Ei ole sinun vastuullasi saada mies ajoissa töihin, se on ihan hänen oma asiansa. Uskoisin, että voisitte hyötyä pariterapeutin tapaamisesta. Mitä itse ajattelet?

Vierailija kirjoitti:

Ap sun kannattaa vaan ottaa rennommin. Vaikuttaa siltä että olet todella stressaantunut, mutta sen voi parantaa itse yksin aivan helposti; ajattelutapaa muuttamalla.

Ja toisten kunnioittamisesta: ihmiset päättää aina itse miten kohtelevat muita. On ihmisiä, jotka katsovat kodittomia kieroon ja ihmisiä, jotka haluavat auttaa heitä. Tämän kodittoman vastaanottama kohtelu riippuu sen henkilön arvomaailmasta täysin, eikä yhtään kodittoman "hlökohtaisesta kunnioituksen herätys-taidoista" tmv.

ELI LYHYESTI, relaa, ratkaise ongelma itse ja hyväksy ettei miehesi nyt tee kuten sanoit tällä kertaa, älä määräile ja huuda puolisollesi <3

No jos mä koitan vaikka tämän auto ongelman ratkaista itse, hypin mieheni silmille, tuhlaan rahaa, en anna hänen suoriutua. Miten ratkaisen itse sen, että auto makaa jarruttomana pihassa?

Miten ratkaisen vuotavan katon?

Miten ratkaisen keskeneräiset remontit?

Miten ratkaisen aamut?

Miten ratkaisen sen, että mies keikauttaa kaikki ongelmat minun syykseni?

En mä tiedä voiko niitä ratkaista muuten kuin lähtemällä.

Miten voi olla yhdessä jos ei oo molemminpuolista kunnioitusta. Keskustele vakavasti miehesi kanssa. Muuten ero.

KirkkoSisko kirjoitti:

Parisuhde kasvaa keskinäisestä kunnioituksesta, luottamuksesta, suht koht yhteisistä päämääristä ja arvoista. Jos näitä ei ole, parisuhde on rikki ja kaipaa huoltoa. Niitä ei voi vain ohittaa. Sitetn toinen kysymys on parisuhteen erillisyys. Kumpikin osapuoli on oma erillinen itsensä. Jos autosi on korjaamatta eikä mies hoida sitä, minulle nousee mieleen kysymys, miksi et itse hoida asiaa? Kyse ei ole vain autosta, vaan siitä, että sysiikö toisen tehtäväksi oman tyytyväisyytensä? Jokainen on vastuussa myös siitä itse. Jos et voi hyvin parisuhteessa, sinun itsesi on tehtävä muutos jonkin asian suhteen. Joko siinä, että hankkiudut vaikkapa perheterapiaan, jossa hoidatte parisuhteen asioita, tai siinä, että alat enemmän kunnioittaa erillisyyttä ja kasvaa kohti omaa itsenäisyyttäsi parisuhteen osapuolenakin. Ei ole sinun vastuullasi saada mies ajoissa töihin, se on ihan hänen oma asiansa. Uskoisin, että voisitte hyötyä pariterapeutin tapaamisesta. Mitä itse ajattelet?

Hänestä HÄN korjaa autot, koska se on halpaa, korjauttaminen on kallista ja turhaa. Toki veisin auton korjaamolle, toisekseen se on hänen auto ja hän ajaa perheen tila- autolla töihin.

Töihin pitäisi mennä ajoissa, jotta minä en joudu olemaan lasten kanssa täällä yksikseni iltaan asti, koska häntä nyt sattuu aamulla nukuttamaan.

Olen joskus keskeneräisiin hommiin hankkinut hanttimiehen tekemään, ja hyvä etten turpaani ottanut.

Perheterapiaan ei tarvi mennä, koska syy on minussa ja siinä että minä teen elämän hankalaksi.. Hänellä ei ole mitään ongelmia ja piste.

Vierailija kirjoitti:

Mies77 kirjoitti:

Jos miehesi ei kunnioita mitään eikä ketään, on vastaus, et saa häntä kunnioittamaan itseäsi. Loppu onkin itsestäsi kiinni. Käyttäydy sillä tavalla, että käytöksesi herättää kunnioitusta, ja loppu sujuukin ihan itsestään! Olemalla mukava, jämäkkä, mutta kuitenkin aina oikeudenmukainen, pääsee jo pitkälle. Älä kosta ja vastaa pahaan pahalla, pidä omat rajasi ja kunnioita toisen. Raivoaminen ja riehuminen, sekä vastuuton käyttäytyminen ja elämä kuin maailmanlopun edellä syö kunnioituksen jokaiselta. Kohtele toista niin kuin toivoisit itseäsi kohdeltavan, on ajatus, joka ei ole vieläkään vanhentunut.

No jos toinen ei ole tippaakaan kiinnostunut asiosta jotka mua vaivaa, vaan on ihan tyytyväinen vaikka mulla on paha olla, niin siinä on hirveän vaikeaa olla rauhallinen ja riehumatta.

Tosiaan jos koitan jostain puhua, hän vaihtaa huonetta, jos menen perässä, hän jää tuijottamaan minua ylähuuli mutrulla, vastaus on ihan sama. Tottakai siinä ääni kohoaa.

Jos huomautan että mulla on täällä lasten kanssa aika paljon hommaa, on vastaus että teen liikaa turhaa. Remonteista puhumisessa hänellä menee vatsa sekaisin. Taloudellinen tiukkuus on mun syytä. Remontit pitäisi hoitaa käteisellä. Lapset on ikäviä..

Hänelle koitan tehdä päivistä helppoja kun hän kuitenkin käy töissä, se on ihan sama, koska se on tietty turhaa.. Mut jos hän joutuu tekemään jotain, olisi juuri silloin korjannut sen 3 kk rikki olleen auton, ja nyt se on mun syy ettei hän kerkiä.

Lähdehän nyt ihan siitä liikkeelle, että sinä kannat vastuun VAIN omasta käytöksestäsi! Omaa käytöstäsi et pysty puolustelemaan IKINÄ sillä, mitä se toinen teki ensin tai jälkeen. Jos huudat ja räyhäät, sinun käytös ei ole kunnioitettavaa, ihan sama mitä se toinen teki ensin. Ihmisen suuruuden tai pienuuden pystyy helposti määrittelemään sen perusteella, mikä saa hänet suuttumaan! Sinä olet itse vastuussa omasta pahasta olostasi, ei miehesi! Jos miehesi ei halua puhua sinun kanssasi, sinä et voi häntä pakottaa siihen, seuraamalla kuin hai laivaa! Jätä rauhaan, jos hän toiseen huoneeseen poistuu, sinun puhettasi pakoon. Jos remontit ja lapset ovat hänelle ikäviä asioita, olkoon sitten niin, et sinä hänestä ja hänen päätöksistään ole vastuussa! Jos haluat remonttia, kanna itse siitä vastuusi, mikäli toinen ei samaa halua! Jollei miehesi halua tai ehdi korjata autoasi, asia sitten on vain niin! Olet aikuinen ja vastuussa ITSE omasta liikkumisestasi ja autoilustasi! Hoida itse autosi kuntoon, jollei miehesi halua sitä tehdä! Näitä miehiä syytellään vaikka miksi, mutta se todellinen lapsi juoksee siellä perässä ja vinkuu, kun sinä et tee! TEE ITSE, älä teetätä hommiasi toisella! Jos tuollainen elämä ei sinulle maistu, lähde sitten pois, mutta ÄLÄ IKINÄ yritä muuttaa toista ihmistä! Se ei onnistu koskaan, muutos lähtee vain ja ainoastaan hänestä itsestään, jos ollenkaan. Asioita voi pyytää, mutta jollei toinen tee, se kannattaa uskoa heti, ja toimia itse sen mukaan! Joko hyväksyä tilanne, tai muuttaa se, mikä itseä rassaa.

Ap, mä halaan sua lämpimästi. Ymmärrän! Toivon kovasti, että keskustelusta olis apua. Matalankynnyksen paikkoja on! Esim. Tampereella Osviitta.

Vierailija kirjoitti:

KirkkoSisko kirjoitti:

Parisuhde kasvaa keskinäisestä kunnioituksesta, luottamuksesta, suht koht yhteisistä päämääristä ja arvoista. Jos näitä ei ole, parisuhde on rikki ja kaipaa huoltoa. Niitä ei voi vain ohittaa. Sitetn toinen kysymys on parisuhteen erillisyys. Kumpikin osapuoli on oma erillinen itsensä. Jos autosi on korjaamatta eikä mies hoida sitä, minulle nousee mieleen kysymys, miksi et itse hoida asiaa? Kyse ei ole vain autosta, vaan siitä, että sysiikö toisen tehtäväksi oman tyytyväisyytensä? Jokainen on vastuussa myös siitä itse. Jos et voi hyvin parisuhteessa, sinun itsesi on tehtävä muutos jonkin asian suhteen. Joko siinä, että hankkiudut vaikkapa perheterapiaan, jossa hoidatte parisuhteen asioita, tai siinä, että alat enemmän kunnioittaa erillisyyttä ja kasvaa kohti omaa itsenäisyyttäsi parisuhteen osapuolenakin. Ei ole sinun vastuullasi saada mies ajoissa töihin, se on ihan hänen oma asiansa. Uskoisin, että voisitte hyötyä pariterapeutin tapaamisesta. Mitä itse ajattelet?

Hänestä HÄN korjaa autot, koska se on halpaa, korjauttaminen on kallista ja turhaa. Toki veisin auton korjaamolle, toisekseen se on hänen auto ja hän ajaa perheen tila- autolla töihin.

Töihin pitäisi mennä ajoissa, jotta minä en joudu olemaan lasten kanssa täällä yksikseni iltaan asti, koska häntä nyt sattuu aamulla nukuttamaan.

Olen joskus keskeneräisiin hommiin hankkinut hanttimiehen tekemään, ja hyvä etten turpaani ottanut.

Perheterapiaan ei tarvi mennä, koska syy on minussa ja siinä että minä teen elämän hankalaksi.. Hänellä ei ole mitään ongelmia ja piste.

Miehesi on täysin oikeassa, hänellä ei ole mitään ongelmia, se on niin totta kun voi ja osaa! Sinulla on ongelma, ja sinä olet itse vastuussa omasta ongelmastasi ja sen ratkaisemisesta! Sinun miehesi voi aiheuttaa sinulle ongelman, mutta miehelläsi et tätä ongelmaa ole, ja piste.

Mies77 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies77 kirjoitti:

Jos miehesi ei kunnioita mitään eikä ketään, on vastaus, et saa häntä kunnioittamaan itseäsi. Loppu onkin itsestäsi kiinni. Käyttäydy sillä tavalla, että käytöksesi herättää kunnioitusta, ja loppu sujuukin ihan itsestään! Olemalla mukava, jämäkkä, mutta kuitenkin aina oikeudenmukainen, pääsee jo pitkälle. Älä kosta ja vastaa pahaan pahalla, pidä omat rajasi ja kunnioita toisen. Raivoaminen ja riehuminen, sekä vastuuton käyttäytyminen ja elämä kuin maailmanlopun edellä syö kunnioituksen jokaiselta. Kohtele toista niin kuin toivoisit itseäsi kohdeltavan, on ajatus, joka ei ole vieläkään vanhentunut.

No jos toinen ei ole tippaakaan kiinnostunut asiosta jotka mua vaivaa, vaan on ihan tyytyväinen vaikka mulla on paha olla, niin siinä on hirveän vaikeaa olla rauhallinen ja riehumatta.

Tosiaan jos koitan jostain puhua, hän vaihtaa huonetta, jos menen perässä, hän jää tuijottamaan minua ylähuuli mutrulla, vastaus on ihan sama. Tottakai siinä ääni kohoaa.

Jos huomautan että mulla on täällä lasten kanssa aika paljon hommaa, on vastaus että teen liikaa turhaa. Remonteista puhumisessa hänellä menee vatsa sekaisin. Taloudellinen tiukkuus on mun syytä. Remontit pitäisi hoitaa käteisellä. Lapset on ikäviä..

Hänelle koitan tehdä päivistä helppoja kun hän kuitenkin käy töissä, se on ihan sama, koska se on tietty turhaa.. Mut jos hän joutuu tekemään jotain, olisi juuri silloin korjannut sen 3 kk rikki olleen auton, ja nyt se on mun syy ettei hän kerkiä.

Lähdehän nyt ihan siitä liikkeelle, että sinä kannat vastuun VAIN omasta käytöksestäsi! Omaa käytöstäsi et pysty puolustelemaan IKINÄ sillä, mitä se toinen teki ensin tai jälkeen. Jos huudat ja räyhäät, sinun käytös ei ole kunnioitettavaa, ihan sama mitä se toinen teki ensin. Ihmisen suuruuden tai pienuuden pystyy helposti määrittelemään sen perusteella, mikä saa hänet suuttumaan! Sinä olet itse vastuussa omasta pahasta olostasi, ei miehesi! Jos miehesi ei halua puhua sinun kanssasi, sinä et voi häntä pakottaa siihen, seuraamalla kuin hai laivaa! Jätä rauhaan, jos hän toiseen huoneeseen poistuu, sinun puhettasi pakoon. Jos remontit ja lapset ovat hänelle ikäviä asioita, olkoon sitten niin, et sinä hänestä ja hänen päätöksistään ole vastuussa! Jos haluat remonttia, kanna itse siitä vastuusi, mikäli toinen ei samaa halua! Jollei miehesi halua tai ehdi korjata autoasi, asia sitten on vain niin! Olet aikuinen ja vastuussa ITSE omasta liikkumisestasi ja autoilustasi! Hoida itse autosi kuntoon, jollei miehesi halua sitä tehdä! Näitä miehiä syytellään vaikka miksi, mutta se todellinen lapsi juoksee siellä perässä ja vinkuu, kun sinä et tee! TEE ITSE, älä teetätä hommiasi toisella! Jos tuollainen elämä ei sinulle maistu, lähde sitten pois, mutta ÄLÄ IKINÄ yritä muuttaa toista ihmistä! Se ei onnistu koskaan, muutos lähtee vain ja ainoastaan hänestä itsestään, jos ollenkaan. Asioita voi pyytää, mutta jollei toinen tee, se kannattaa uskoa heti, ja toimia itse sen mukaan! Joko hyväksyä tilanne, tai muuttaa se, mikä itseä rassaa.[/quanban

Eli vaikka hän sanoo että hän korjaa auton ja sitä ei saa viedä korjaamolle niin mun täytyy vaan odotella?

Kun katto vuotaa ja sanon että pitäisi laittaa niin hän sanoo ettei ole varaa kun minä en ole töissä, vaikka yhteisellä sopimuksella olen kotona. Kerron että minusta kattoremontti ostetaan, mutta ei voi kun se maksaa ja hän itse, vaikka ei sitä tule tekemään.

Edelliset remontit on olleet vuosia kesken ja minä siirtelen remppakamoja siivouksen tieltä toista vuotta, tintit repii fyllit paikkaamattomista raoista. Kun sanon että tehdäänkö, minä nalkutan.

Eli nyt jätän auton rauhaan, ostan olemattomilla rahoillani uuden ja siirrän ämpäriä vesisateella ja annan toisen olla.

Kyllä se niin on. Valitettavasti.

Ap, olisiko tuossa jo syitä eroon. Jos miehesi mielestä lapset on ikäviä, saisit varmaan yksinhuoltajuuden. Ano kunnallista asuntoa, toimeentulotukea ja lasten elatuksen saat varmaan jotakin kautta, jos miehesi ei ole valmis maksamaan. Sanon ystävällisesti ja sisarellisesti: hanki elämä itsellesi ja lapsillesi. Aurinko voi ruveta paitamaan elämääsi, kun kunnioitat itse itseäsi. Kuinka paljon muuten arvelet lastesi kaipaavan isäänsä, jos eroatte?

Kuvaamasi kaltaiselta mieheltä et tule saamaan kunnioitusta kuin ehkä sillä, että lähdet tuosta kuviosta tyynesti ja taaksesi katsomatta. Ota nyt ripeästi yhteyttä kunnan asuntotoimistoon ja sosiaalitoimistoon järjestääksesi asioita ennen lomia, jotka varmaan juhannuksen jälkeen halvaannuttaa toiminnot.

Pää viileäksi, järki käteen, surkuttelut ja turhat toiveet miehen suhteen pois ja toimintaa! Järjestä elämäsi. Pyydä joltakin luotettavalta ystävältä, sukulaiselta tai ammatti-ihmiseltä tukea.

Etähalaus! Sinä selviät!