Kylläpä taas harmitti tarhan alku!
Omani on 4 v tyttö ja aikamoinen prinsessa ja erittäin kova tahto. Yksi ope sanoo raivoamisesta toista, toinen kolmatta ja oma hoitaja on sitä mieltä, että ei se nyt niin tavatonta ole. Kun oma ope ei ole paikalla, kaksi muuta käy päivittelemässä.
Yksi uhkailee lasta kaikella mahdollisella, jopa sillä, että lapsi ei pääse enää tarhaan. Lapsi on välillä ihan onneton, kun ottaa sen tietysti tosissaan.
Kesällä olen yrittänyt kovasti tehdä töitä raivokohtausten kanssa, kun olin pitkään sitä mieltä, että senkus kiukkuaa raivot pihalle. Nyt niihin on aina puututtu.
Pitääkö mun pitää palaveri kaikkien kolmen open kesken ja vielä jonkun spesialistin?
Kommentit (13)
Se siis vaikuttaa lapseen niin että hän miettii kannattaako kiukutella? Eikö se ole tarkoituskin? Ja kyllähän se niin on, ettei sellaista kakaraa kukaan mielellään hoida joka ei yhtään osaa hillitä kiukkuaan, joten pakko se kiukuttelu on jollakin tavalla saada loppumaan.
Ajattelin myös aina, että kyllä maailmaan huutoa mahtuu. Kun hän täytti 5 v tajusin, että se huuto ei taida itsestään loppua. Aloin vaatimaan, että tietyn ajan jälkeen on huudon loputtava. Pikkuhiljaa hän oppi itsehillintää. Mutta väitän, että 4 v hän ei vielä kyennyt itse lopettamaan kiukkuamistaan.
4-vuotias on eri asia kuin joku itkevä vuoden ikäinen pikkutaapero. 4-vuotiaalta täytyy jo vaatia jotain käytöstapoja ja aikuisten kunnioittamista (=tottelua).
Jos yksi nelivuotias lelliprinsessa raivoaa ruokailussa, lepohetkenä, sadun tai askartelun aikana, niin ryhmän muut lapset kärsii, vaikka ovat itse kiltisti.
Eli nelivuotias rääkyjä joko kuriin tai toiseen huoneeseen huutamaan, kiitos.
Vierailija:
olin pitkään sitä mieltä, että senkus kiukkuaa raivot pihalle.
Päiväkoti on lasten työpaikka, eikä kenenkään täydy joutua kuuntelemaan kun toinen kiukkuaa raivot pihalle monta kertaa päivässä.
Jos et ole kunnolla, et saa sitä tai tätä, tai saat sen ja sen rangaistuksen. Toimiva keino, jos siitä pitää kiinni eikä lepsuile.
Ne joiden mielestä se on paha, vai se joka sanoo, että ei se niin hirveää ole?
Saako lasta uhkailla tarhalla erottamisella? Vai olisiko joitain lempeämpiä uhkauksia?
Kiitollinen
-ap
ja karkkipäivän menettämisellä. Ei erottamisella ja hylkäämisellä. Se on minusta järkevämpää toimintaa uhkailussa.
Ehkä sillä yhdellä opella on vaan paremmat hermot, kuin niillä kahdella muulla?
Vierailija:
Ne joiden mielestä se on paha, vai se joka sanoo, että ei se niin hirveää ole?Saako lasta uhkailla tarhalla erottamisella? Vai olisiko joitain lempeämpiä uhkauksia?
Kiitollinen
-ap
Ei meidän lasten tarhassa kyllä ole yhtään alvariinsa kiukkuavaa nelivuotiasta, eikä sellaista löydy tuttavapiiristäkään. Olet siis antanut lapsen tähän saakka raivota rauhassa, kieltämättä tai puuttumatta asiaan? Eli olet laiminlyönyt kasvatuksen. Kivaa...
Meidän perheessä kiukuttelee kaikki. Olemme perhe, jossa kaikki tunteet ovat sallittuja. Meillä riidellään, rakastetaan ja pyydetään anteeksi. Jos aikuiset saa raivota, miksei 4-vuotiaatkin?
Itkin eilen koko perheen edessä. Ja kylläpä teki hyvää. Minulta oli kuollut läheinen.
Olin ilmeisesti väärässä ja menin liian pitkälle.
erottamisella. Minä ei sallisi lastani uhattavan noin.
tunteet saa ja pitää näyttää. Jossain menee sitten raja, kuinka voimakkaasti ja kuinka pitkään ne näytetään. 6-vuotiaalle voi sanoa, että " puhu tunteesi" . 4-vuotias ei siihen vielä pysty.
Sillä ei ole mitään tekemistä kasvattamisen kanssa. Jos pientä lasta estetään kiukkuamasta, oppii hän vain yhden asian: tunteet ovat kiellettyjä. Sitten onkin koko aikuisikä aikaa juosta terapioissa.
Lasta ei saa uhkailla turhaan.
Jos kerran faktat puhuu puolestaan, ja lapsi raivoaa, sopikaa te aikuiset YHTEINEN linja, miten raivarit hoidetaan.
Ja sanoa muille, että joo joo.
Uhkailu on vähän liian hurjaa. Ehkä kannattaisi jutella siitä oman open kanssa. Ei kuullosta ihan ammattimaiselta puuhalta! Mä ainakin yrittäisin estää sen...