Erityisherkkyydestä voi parantua. Harva on syntymästään asti erityisherkkä.

HS:

”KAIKKI, mikä nykyisin tulkitaan erityisherkkyydeksi, ei sitä ole”, sanoo psykologi Heli Heiskanen. Hän kouluttaa erityisherkkiä ihmisiä ja eri alojen ammattilaisia.

Heiskasen mukaan synnynnäisesti erityisherkkä ihminen on varhaislapsuudesta asti ollut tunne- ja aistiherkkä. Se näkyy yleensä jollain tavoin kaikissa tilanteissa.

Hän kertoo kuitenkin havaitsevansa työssään paljon yliherkistymistä, joka on syntynyt ihmisten raskaiden kokemusten tai elämäntilanteen myötä.

Esimerkiksi pitkäaikainen stressi saattaa aiheuttaa tiettyihin tilanteisiin tai asioihin liittyvää tunteiden ailahtelua, aistiherkkyyttä, unettomuutta tai vaikkapa sitä, että on alkanut väsyä kohtuuttomasti muiden seurassa.

Silloin kyse ei välttämättä ole erityisherkkyydestä

ONKO sitten haitallista kuvitella olevansa erityisherkkä, jos ei sitä ole?

”Jos tulkitsee oireiden johtuvan vain omasta erityisherkkyydestä, vaarana on, että tyytyy tilanteeseen, vaikka syihin voisi puuttua. Pitäisi astua ulos ylikuormittavasta elämäntyylistä ja pysähtyä miettimään, mikä tässä on herkkyyttä ja mikä johtuu liiasta kiireestä ja paineesta.”

Heiskanen muistuttaa, että ihminen voi toki oireiden taustalla ollakin erityisherkkä, mutta se on hermojärjestelmän ominaisuus, joka ei itsessään ole rasite.

”Siitä on monissa tilanteissa etuakin, ja oikeissa olosuhteissa herkkyydestä tulee todellista voimaa ja vahvuutta. Nämä asiat on tärkeä erottaa, jotta herkkyyttä ei leimata oireeksi tai ongelmaksi.”

Myös traumaattisista kokemuksista johtuvat tunne-elämän ongelmat sekoittuvat joskus erityisherkkyyden kanssa. Valtavan hylkäämisen pelon tai loukkaantumisherkkyyden taustalla voi olla selvittämättömiä kokemuksia ja tunteita, jotka kannattaisi käsitellä.