On vähän kaihoisa olo, paluu työelämään on edessä..

Palaan huomenna säännölliseen työhön, kolmen ja puolen vuoden kotona olon jälkeen.

Keikkahommia olen tehnyt, mutta lapset on hoidettu kotona tai mummulla, nyt pienet joutuvat vieraalle hoitoon..



Ja kyllä, olo on syyllinen, kun annan rakkaimpani vieraalle hoitoon, mutta toisaalta elämänlaatumme kyllä paranee kasvavien tulojen myötä..



Nyt tuntuu kuitenkin, että olen jättämässä taakseni elämäni tähänastista " parasta aikaa" , vaikka ei sitä aina arjen harmaudessa ole osannutkaan arvostaa..



No edessä uudet haasteet, sekä minulla että lapsilla..