Oletteko tulleet ajatelleeksi että useimmilla alkoholisteilla viina on se asia minkä avulla he jaksavat päivästä toiseen?

Se mua läheisten alkoholismissa häiritseekin, etten näe mitään parempaa tilalle. Jos alkoholi on kaikki kaikessa, niin mikä motivoisi lopettamaan.

Vierailija kirjoitti:

Paskapuhetta, jota itsekin suolsin juovina aikoinani.

Yhtä loogista olisi sanoa, että raiskaajan ainoa ilo on raiskaaminen.

T. Raitis alkoholisti

Aikoinaan kun isäni tuli töistä kotiin ensimmäinen kossupullo tyhjeni puolessa tunnissa. Toinen kesti vähän pitempään.

Kun kahden kossun kumara oli saavutettu, olikin aika päästää helvetti valloilleen. Äiti ja me tenavat pihalle odottamaan sammumista.

Alkoholistin ilo on erittäin henkilökohtaista ja lähimmäisiä vahingoittavaa.

Alkoholi on myrkky. Humala on myrkytystila. Alkoholi aiheuttaa masennusta kaikkien muiden sairauksien lisäksi.

Ihmisen elämänlaatu ei alkoholilla parane missään tilanteessa. 

Kun itsensä altistaa myrkylle joka päivä, sekä aivot että muu ruumis vaurioituu joka päivä lisäää, kuinka joku voi ajatella että se parantaa elämää?

Kellään ei ole sellaista elämäntilannetta etteikö jostain voisi apua saada jos vaan kehtaa pyytää, yleensä vaan masentunut/alkoholisoitunut ihminen ei näe vaihtoehtoja. Normaalissa olotilassa ihminen on kekseliäs ja keksii monia erilaisia vaihtoehtoja mitä kohti elämässään voisi pyrkiä ja osaa niistä valita itselle parhaimman.

Vierailija kirjoitti:

Tajuatteko että jos heiltä riistetään viina niin sitten heillä on vain se paska elämänsä miinus alkoholi, ainoa josta ovat saaneet edes vähän helpotusta?

Tajuatko itse, että yleensä alkoholistien elämä on paskaa juuri sen alkoholin takia?

Kannattaisi hoitaa mielenterveysongelma kuntoon muilla tavoin. Keinoja kyllä on. Alkoholi vain pahentaa masennusta yms eikä alkkis pysty enää kokea iloa mistään asioista, mistä normaalit ihmiset iloa kokevat. Koko nuppi on sekoitettu sillä, että alkoholi on se ainoa ilon ja palkitsemisen keino. 

Alkoholistin toipuessakin menee pitkä aika, ennen kuin aivokemiat palautuu normaaliin suuntaan ja voi alkaa kokea normaaleja tunteita. Silloin on mahdollista alkaa kokea iloa ja onneakin. Mutta niin kauan kun juo se ei ole mahdollista. Se on vain kemiallista "onnea", joka vie vain syvemmälle ja syvemmälle mielenterveysongelmiin.

Miten monella alkoholistilla on ollut ihan hyvä elämä ennen kuin alkoholi on vienyt sen mennessään? Ei ole kotia, perhettä eikä työpaikkaa - koska kaikki on juotu. Mutta ei huolta, alkoholisti ei lopeta juomista painostuksen takia, ja jos häneltä riistetään viina, hän hankkii sitä kyllä lisää.

Ymmärrän kyllä mitä aloittaja sinänsä ajaa takaa.

Riippuvuudessa on erilaisia aikakausia tai "tasoja", ja nimenomaan tuollainen ajattelutapa kuuluu niistä yhteen.

Tossa vaiheessa on jo selvä riippuvuus, ollaan "rakastuttu" riippuvuuden kohteeseen, ei pystytä kuvittelemaan että itsellä vois olla parempaa kuin käyttäminen, haetaan oikeutusta käyttämiselle ja ollaan katkeria ihmisille ketkä ei hyväksy sitä. Ei haluta apua, jolloin lopettaminen ei oo mahdollista.

Kun ja jos ihminen päätyy vaiheeseen, jossa addiktio on vienyt kaiken ja hallitsee koko elämää, riippuvainen alkaa haluta mitä tahansa muuta kuin käyttää ja silloin vasta toipuminen on mahdollista.

Tsemppiä, vaikka et vielä haluaisikaan lopettaa, toivottavasti se halu tulee pian!

Alkoholismissakin on monia tasoja. Ei ole vain kahta ääripäätä: rapajuoppo, jonka elämäntarkoitus on istua puiston penkillä kuset housuissa kiljupullokädessä ramin ja reiskan kanssa tai sitten abolutisti-pirjo, joka ei katsokaan alkoholiin päin. Viikonloppujuoppo voi hyvinkin tuntea paljon onnea ja iloa selvänäkin, mutta silti tuntee kaipaavansa "nollausta". Alkoholismi lähtee jostain tyhjyyden tunteesta sisällä, jota yritetään täyttää. Oleellisinta olisi puuttua ajoissa, ennen kuin alkoholi täyttää sen tyhjyyden ja valuu muuallekin vaikuttaen kaikkeen, mitä ihminen elämässään tekee.