Mies 29v + 3v miettii; usko ja yöelämä
Joitakin päiviä sitten kävelin kadulla ja aloin tuntea voimakkaasti kymmenien metrien päässä olevan ihmisen olemuksen, vaikka en saanut hänestä selvää. Tiesin vain, että hän sai minussa aikaan voimakkaan reaktion. Kun kävelimme toistemme ohi, näin hänen kasvonsa ja nainenkin hymyili ja katsoi minua vähän tavallista pitempään.
Kauan sen jälkeen menin sitten turhan täyteen baariin ja tämäkin nainen oli ehkä siellä ja jotenkin katseemme hakivat toisensa heti sieltä suuresta joukosta ja minusta tuntui että nainen katsoi minua virnistellen monta kertaa ja minäkin hymyilin; minulla oli voimakas tunne siitä, että hän pitäisi minusta. Siellä oli kuitenkin ruuhkaista ja kyllästyin odottamaan vuoroani tiskillä, jolloin aloitin keskustelun iäkkään pariskunnan kanssa ja tarjosin heille paikkaani. Naisen kaveri reagoi tähän sanomalla miten minun pitäisi kutsua tarjoilija luokseni. Ehkä se oli vain sattumaa, mutta ajattelin myös, että tämä nainen yritti ehkä pitää minut paikalla, jotta olisin tutustunut hänen kaveriinsa, joka muistutti minua tuosta katujen naisesta (kuulostaa kuin puhuisin prostituoidusta), mutta tungos ja odotus vei minulta fiilikset ja oltuani alle 10min. baarissa olin jo kotimatkalla.
Samalla matkalla ja jo menomatkalla ajattelin tulevaisuuden suunnitelmia kuten yhdistyksen perustamista.
Kommentit (13)
Samana yönä eräs muu henkilö tiuskaisi minulle ilkeästi, jonka ajattelin johtuvan hänen omista ongelmistaan eikä olleen mitään henkilökohtaista.
Oltuani pitkään mukana seurakunnan toiminnoissa eri vuosikymmeninä kokeilin samana yönä rukoilla tuon ihmisen puolesta, katsoin tv:stä gospel-kanavaa ja toivoin, että voisin itse kokea lopullisen hengellisen heräämisen, jonka kautta saisin suuntaa henkilökohtaiselle ja myös ammatilliselle elämälle. Ajattelin että voin olla tehokas sielunhoidon, nuorisotyön yms. työntekijä ilman varsinaista vakaumusta, mutta vakaumus ja sisäisesti ristiriidaton mahdollisuus keskustella ja tarjota uskoa yhtenä osasena työkalupakkia tuntuisi hyvältä ja myöskin toisi minut osaksi jotakin yhteisöä, jolla olisi sisäisesti yhtenäiset arvot.
Minusta tuntuu, että uskonasiat ovat nyt osa työkalupakkiani ja myös sellainen juttu, johon yritän perehtyä älyllisellä ja akateemisella tavalla, jotta osaan keskustella asiasta kiinnostavalla tavalla ja vastata yleisiin epäilyksiin ja väitteisiin, vaikka mikään apologetiikan asiantuntija tai teologi ei tarkoitus ole olla, vaan agnostikkona pitää mieli avoimena varsinaiselle uskoontulemiselle ja myöskin saada lisäarvoa- ja tehoa sitoutumattomaan auttamistyöhön pystyen käyttämään seurakuntaa voimavarana.
Olen myöskin ajatellut, että en voi enää lähestyä yöelämää siltä kantilta, että mitä minä saan yöelämästä, vaan, että mitä minä voisin antaa yöelämän ihmisille, jotka kokevat paljon sosiaalisia pettymyksiä kuten minäkin olen kokenut ja harhailevat vailla päämäärää. Koska minulla ei ole vielä omaa organisaatiota tai en ole osa jonkun muun ulospäinsuuntautuvan organisaation toimintaa tavalla, joka auttaisi tässä asiassa, on minun osani siis kuljeskeskella yksinäni epävirallisesti ja reagoida ihmisten kaipuuseen.
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
--- menin sitten turhan täyteen baariin,---mutta tungos ja odotus vei minulta fiilikset ja oltuani alle 10min. baarissa olin jo kotimatkalla.
Tämähän rupeaa jo muistuttamaan jonkinlaista sketsisarjassa jokaisessa jaksossa toistuvaa sketsiä miehestä, joka menee suurin odotuksin baariin, mutta lähtee sieltä aina alta aikayksikön jonkun ihan mitättömänkin syyn takia.
Oikeesti. Ootko ikinä ollut baarissa varttia kauempaa ilman että oot kehittäny itselles jonkun ongelman (liikaa väkeä, liian humalaisia, eivät huomioi sua, huomioivat liikaa, ovat liian tylyjä, ovat liian kivoja jne), jonka vuoksi lähdet kotiin? Kannattaako mennä ollenkaan tuossa tapauksessa? Ootko ikinä ehtinyt juoda tai tilata mitään? Mikset mee vaikka yöhuoltsikalle? Siellä on rauhallisempaa ja voit yrittää katsekontaktia kassatytön kanssa. Ai joo. Siellä ei sitä karaokea.
Kuulostaa teennäiseltä tällainen miettiminen.
Jos ihminen tietää mitä haluaa, ei sen tarvitse miettiä.
Vierailija kirjoitti:
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
--- menin sitten turhan täyteen baariin,---mutta tungos ja odotus vei minulta fiilikset ja oltuani alle 10min. baarissa olin jo kotimatkalla.
Tämähän rupeaa jo muistuttamaan jonkinlaista sketsisarjassa jokaisessa jaksossa toistuvaa sketsiä miehestä, joka menee suurin odotuksin baariin, mutta lähtee sieltä aina alta aikayksikön jonkun ihan mitättömänkin syyn takia.
Oikeesti. Ootko ikinä ollut baarissa varttia kauempaa ilman että oot kehittäny itselles jonkun ongelman (liikaa väkeä, liian humalaisia, eivät huomioi sua, huomioivat liikaa, ovat liian tylyjä, ovat liian kivoja jne), jonka vuoksi lähdet kotiin? Kannattaako mennä ollenkaan tuossa tapauksessa? Ootko ikinä ehtinyt juoda tai tilata mitään? Mikset mee vaikka yöhuoltsikalle? Siellä on rauhallisempaa ja voit yrittää katsekontaktia kassatytön kanssa. Ai joo. Siellä ei sitä karaokea.
Tämä oli kyllä mielenkiintoinen kysymys. Miksi Mies 29+3v kokee toistuvaa tarvetta hakeutua ihmisten keskelle, vaikka ei siellä kuitenkaan viihdy? Mikset harrasta vaikka metsässä samoilua? Vai tarvitsetko aina sen tietyn määrä muiden ihmisten toljailujen tarkkailua omien oivallustesi polttoaineeksi?
Ootko ap käyny juttelemassa psykologille? Kuulostaa siltä, että sulla on pakonomainen tarve analysoida ja selittää "itsesi kuiville". Aivoille ja mielelle tekisi hyvää, jos ne saisivat välillä jauhaa ihan omiaan ilman koko aikaista "ohjattua" sisäistä dialogia. Lisäksi tuo toisen ihmisen voimakas kokeminen kymmenien metrien päästä kuulostaa lievää enemmän paykoottiselta, mutta sun horinoitas seuranneena tulkitsen sen vain tarkoittavan sitä, että nainen kiinnitti huomiosi. Sulla on epätoivoinen tapa yrittää kuulostaa niin syvälliseltä, useimmiten se aiheuttaa vain vitutusta ja myötähäpeää.
Elämä olisi helpompaa jos vaan antaisit olla, voisit ihan rauhassa viivähtää siellä baarissa pitempäänkin, tilata ja jopa juoda sen oluen tai mitä nyt tykkäät nauttia. Ei sen tartte olla mikään suoritus.
Ap vaikuttaa tosikolta ja tiukkapipoiselta. Nämä "mietelmät" paljastavat oudon persoonan, johon hyvin harva haluaa tutustua lähemmin. Taustalla kenties mielenterveysongelmia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
--- menin sitten turhan täyteen baariin,---mutta tungos ja odotus vei minulta fiilikset ja oltuani alle 10min. baarissa olin jo kotimatkalla.
Tämähän rupeaa jo muistuttamaan jonkinlaista sketsisarjassa jokaisessa jaksossa toistuvaa sketsiä miehestä, joka menee suurin odotuksin baariin, mutta lähtee sieltä aina alta aikayksikön jonkun ihan mitättömänkin syyn takia.
Oikeesti. Ootko ikinä ollut baarissa varttia kauempaa ilman että oot kehittäny itselles jonkun ongelman (liikaa väkeä, liian humalaisia, eivät huomioi sua, huomioivat liikaa, ovat liian tylyjä, ovat liian kivoja jne), jonka vuoksi lähdet kotiin? Kannattaako mennä ollenkaan tuossa tapauksessa? Ootko ikinä ehtinyt juoda tai tilata mitään? Mikset mee vaikka yöhuoltsikalle? Siellä on rauhallisempaa ja voit yrittää katsekontaktia kassatytön kanssa. Ai joo. Siellä ei sitä karaokea.
Tämä oli kyllä mielenkiintoinen kysymys. Miksi Mies 29+3v kokee toistuvaa tarvetta hakeutua ihmisten keskelle, vaikka ei siellä kuitenkaan viihdy? Mikset harrasta vaikka metsässä samoilua? Vai tarvitsetko aina sen tietyn määrä muiden ihmisten toljailujen tarkkailua omien oivallustesi polttoaineeksi?
Haluaisin pelastaa jonkun ihmisen ja myös löytää rakkauden, jotta jaksaisin enemmän omaa elämää ja sitten myös innostaa paremmin muita.
Oletko koskaan ajatellut, että entä jos sinun pohdintasi perustuvat virheellisiin päätelmiin?
Mies 29+ sä oot ihana. Mennäänkö naimisiin?
T: Uskova Nainen 29+1
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa teennäiseltä tällainen miettiminen.
Jos ihminen tietää mitä haluaa, ei sen tarvitse miettiä.
https://static.ilcdn.fi/terveys/Hirvien_aamupano_Tuomas_Heinonen_503_tr…
Mie aloin taas jo vastaamaan, mutta antaa olla. Sie oot toivoton. :(