Aloin tänään itkeä kun puu kaadettiin

Joo, aika noloa ja säälittävää mutta tuolla puulla oli tunnearvoa.

Meidän alakerrassa toimi 40 vuotta päiväkoti joka suljettiin viime vuonna. Ensiksi vietiin leikkitelineet, sitten alettiin purkaa aitoja. Luonnollisesti, koska sopimus (joka oli laadittu meidän taloyhtiön kanssa, koska piha ja päiväkodin tilat kuuluvat taloyhtiölle) vaati palauttamaan pihan suunnilleen siihen kuntoon missä se oli ollut ennen päiväkotia.

Tänään (tai oikeastaan eilen) pihaa alettiin kunnolla raivata. Tuo puu oli sellainen että jo minä pikkunassikana kiipeilin siinä ja minun jälkeeni omat lapseni (ja lukemattomat muut ipanat, koska siihen sai kiivetä myös päiväkodissa). Tuntui vain niin kamalalta katsoa kuinka puu napsahti poikki kuin tulitikku. Itkuhan siinä pääsi.

Pihasta kaadettiin pari muutakin puuta eikä sekään ollut hauskaa katseltavaa. Yksi noista puista oli vaahtera ja muistan kuinka sen tippuneita lehtiä kerättiin pihasta ja tuotiin kotiin koristeeksi, samoin on tehnyt omat lapseni.

No joo, on maailmassa suurempiakin ongelmia kuin pari puuta mutta kunhan ajattelin avautua asiasta.