Kysyn vielä kerran

Kerroin siitä uudesta tuttavuudesta, jota en ole tavannut livenä, mutta joka MUSTISTELEE silti esim. eksääni liittyen. Sanottuani pari kertaa tiukasti asiasta hän käyttäytyi hetken ajan hieman normaalimmin. Kuitenkin hetken päästä sieltä tulee aina joku epäily, että valvon muiden miesten takia ja haikailen eksän perään (no ehkä haikailenkin... vaikka hän käyttäytyi aivan samalla tavalla ja teki oloni aina huonoksi. Minkäs teet tunteillesi, ja tiedän eksänkin minua ikävöivän. Tunnen hänet...) En silti voisi varmaan koskaan olla onnellinen eksän kanssa :/ Ahdistaa...

Uudessa tuttavuudessa rasittaa samojen asioiden jankuttaminen ja yksisanaiset viestit. Koko viestittelyintoni laantuu aina suoranaisen vitutuksen takia. Vituttaa jatkuvat YHDEN sanan viestit. Olisi hiljaa, jos ei sen parempaan pysty.

Kysymys kuuluu: lopetanko vain kylmänviileästi viestittelyn, kun ei tuo tyyppi tunnu osaavan käyttäytyä normaalisti ja jutella kuin normaali ihminen (tarkoitan noita liian usein esiintyviä yhden sanan viestejä ja jankkausta) (muuten siis aivan tavallisen oloinen tyyppi) vai annanko vielä mahiksen? Tiedän että mahikset ovat turhia, olen liian optimistinen. Tuntuu vain harmilliselta lopettaa kylmästi juttelut. Mutta jos se on ainut järkevä ratkaisu niin se täytyy sitten tehdä.