Valitsin vihreän elämäntavan - Jäin ilman miestä

Kaikki vihreät jotka tunnen kääntävät takkinsa jopa aivan täydellisesti. Ovat tunnustaneet asian myös. Mutta sen Naton kannattamisen sijaan kannattaisi ajatella tosiasiaa että siinä vammautuu paitsi lapsia niin myös valtavasti eläimiä ja ne syövät maapallon resursseja valtavasti myös sieltä sademetsistä.

Vihreät haluavat vähentää populaa ja se on aloitettavakin omasta itsestä.

Naisia on riittänyt sen jälkeen kun aloin käydä vihreiden tilaisuuksissa.

t.mies

Eikö muka mistään löytynyt arvosi jakavaa elämäntapa työtöntä vihreää pössyttelevää ituhippiä?

Olisi varmaan kannattanut muuttaa stadiin asumaan.

Minkä näköinen ja kokoinen olet ap?

Jos olet alasti sen näköinen että saat jormaan eloa niin voitais tavata?

Ole onnellinen valitsemallasi tiellä.  Myisit aatteesi jonkun onnettoman keskivertotallaajan vuoksi?

Itse en suostu tähän. Olen kasvissyöjä, ajan fillarilla, asun kerrostalossa ja vaatteet teen itse tai kirpparilta.

En ole löytänyt kumppania arvoja jakamaa, en ole tosin etsinytkään, viihdyn näin parhaiten.

Seksiä saa aina, jos on tarve. Miehiä ei silloin näytä aatteeni häiritsevän, mutta en halua ketään  siihen pyörimään tapoineen sen enemmälti. 

Viihdyn itsekseni ja ystävieni kanssa, se riittää, en kaipaa parisuhteen ongelmia - ei vastaa etuja. Koettu on.

Tältä palstalta löytyy takuulla tunnuksettomia vihreitä miehiä :D

Sori huono vitsi, mutta se on tosi.

Populanvähentäminen ei lapsia tehden sujukaan. Jos on innostunut siitä niin pitää opetellakin olemaan yksin täydellisen elämänsä kanssa. Tai aloittaa vähennys itsestään eikä muista.

Ai haluaisit olla ekologinen lisääntyjä? Heh. Sitäpaitsi maalämpö + sähköauto = luonto pelastettu.

Miksi ei taloa/pientä tilaa maalta? Vihreä elämäntapa ja kaupunki ei kuulosta samassa lauseessa kovin uskottavalta, vaikka ymmärrän mitä ajat takaa, mm. lyhyemmät matkat ja liikkuminen. Mutta maalla voit kasvattaa oman ruokasi, valita vaikka kompostikäymälän wc:n sijasta, kulkea millaisissa vaatteissa hyvänsä, lämmittää talosi uusiutuvilla ym. On ihan itsestäsi kiinni kuinka vihreän elämästäsi teet.

Nykyisin on niin paljon etätyötä, että ei välttämättä tarvitse tehdä niitä työmatkoja autolla. Eikä maalla asuminen tarkoita sitä, ettei kauppaa löytyisi vaikka kymmenen kilometrin säteeltä, jolloin pääsisit pyörällä niin halutessasi. Maaseutu on pullollaan myös niitä fiksuja ja mukavia poikamiehiä. Kaltaisesi "vihreä" saattaa ehkä herättää ensin kauhistusta tai huvitusta, mutta todellisuudessa aika moni mies on vain hyvillään puolisonsa vaatimattomista elämäntavoista (ei turhaa materiaa).

Mutta tilanteeseesi sanoisin: älä hukkaa itseäsi. Kompromisseja voi tehdä, mutta sellaisia, että pystyt elämään niiden kanssa.

Valinnoilla on todellakin väliä, joskus erittäin paljonkin Yolo käytä se viisaasti.

Kyllä juu, aivan varmasti. Jos joku jää yksin niin yleensä sille on ihan eri syy kuin... miksi tuota nyt kutsuisi? "Vihreä elämäntapa" ei tarkoita mitään. Ei ainakaan tuota.

Onneksi minun ei tarvinnut tekemällä tehdä itsestäni haluttavaa löytääkseni hyvän miehen. Ei tarvinnut edes harkita "vihreästä elämäntavastani" luopumista. Mitä arvoa sellaisella miehellä olisikaan joka ei hyväksy sellaisenaan, kun hyviäkin miehiä on tarjolla.

Liian monilla vihreillä on mennyt överiksi touhut,ajatukset ja puheet- olisivat nyt vaan keskittyneet siihen luonnonsuojeluun ja liito-oravan kakan haisteluun ja maisteluun hokien: me vihreät ollaan niin hyviä ihmisiä !

Ladykissa kirjoitti:

Kasvissyöjäksi kakskymppisenä, muutto ydinkeskustaan ja pukeutuminen luonnonmateriaaleihin. Siinä kehityskulkuni "tavallisesta tytöstä" vihreäksi toki myös elämänarvot huomioiden. Tuntui silloin ja pitkäänkin oikealta valinnalta. Tänä vuonna täytän kolmekymmentä. Olen alkanut vähitellen tarkastella omia valintojani kriittisesti, sillä kukaan mies ei ole pysynyt vierelläni lähinnä arvojen ja ajatteluni takia.

Miesten elämä perustuu lisääntymisnäkökulmaan. Käydään armeija jotta pystytään puolustamaan rajoja. Näiden rajojen sisältä hankitaan se oma tontti ja talo, kerrostaloasunto ei riitä. Tontin ja talon maksamiseksi käydään autolla töissä, koska julkisilla tai fillaroiden ei kerkeä. Talo on koti sitten kun siellä on perhe; samantyyppiset arvot jakava nainen, joka haluaa miehen kanssa lapsia. Tähän lopputulokseen tahtoisin, mutta ilman materialismia ja luonnonvarojen tuhlausta. Uskoinkin kauan sen olevan mahdollista. Nyt olen myöntänyt itselleni että tuo on toiveajattelua.

Vielä ei ehkä ole liian myöhäistä. Aion uudistaa elämäntapani. Jatkossa en mieti asioita enää koko maailman sivujuonteet edellä, vaan priorisoin pääasiaan. Keskityn tekemään itsestäni niin haluttavan, että saan hyvän miehen. Sitten koti ja lapset. Sen jälkeen voin katsella minkälaisilla pienillä valinnoilla parannan ihmiskuntaa. Pääasiaksi se ei enää nouse, sillä muuten jään taas itse oman elämäntapani jalkoihin.

Jos et lisäänny, niin vihreä elämäntapasi saa kliimaksinsa, eikö?

Ja vastataan nyt ihan tosissaan myös... Olet kuvannut tuossa melko konservatiivista mies/isätyyppiä ja on kyllä totta, että tuollaisten miesten kanssa sitten usein asutaan yhdessä perheen kanssa siinä omakotitalossa ainakin siihen asti, että lapset "lentää pesästä". Jäljelle jäävässä miesotannassa muut arvot korostuvat, toisin sanoen muun muassa lapset ja se parisuhde jäävät pienemmälle huomiolle. Kun omalla elämänasenteellasi nojaudut enemmän tuohon jälkimmäiseen miesryhmään (tai sen osaan) jossa perhe (tai edes vakiintuminen) ei ole niin isossa roolissa ja kuitenkin odotuksesi ovat enemmän edellisen miesryhmän puolella (lapset ja perhe), niin varmaan itsekin ymmärrät, että epäonnistuminen on melkolailla väistämätöntä, eikä siitä käy syyttäminen miehiä kollektiivisesti.

Onpa lapsellista analyysiä miehistä

Poimin tekstisi avainsanan: prioriteetti. Se on tosiaan meillä naisilla muuttunut.

Miehet haluaa rakastella, lisääntyä ja elää parisuhteessa kuten ennenkin.

Naiset on alkaneet haluta uraa, ehdottomia arvoja ja sitoutumatonta itsenäisyyttä.

Silloin arvot eriytyvät ja emme enää kohtaa miesten kanssa ajatusten tasolla.

Ilmanko nykyään on kiellettyä puhua onnellisuudesta. Kukaan ei ole onnellinen yksin.

Naiset eivät ymmärrä että suhde tarvitsee uhrauksia. Kaikkea ei voi saada.

Kyllä meitä keski-ikäisiä, lihaasyöviä heteroitakin vihreissä on. Löytyy sitten mies ja lapsetkin.