Lue keskustelun säännöt.
Muita, joiden vanhemmat opettivat häpeämään rahasta puhumista? Tuliko teistäkin muiden hyväksikäyttämiä?
26.05.2017 |
Vanhemmat opettivat mm. sen, että on noloa pyydellä maksamiaan lainoja takaisin. No tämän myötä olen aina tullut niin ystävien kuin kumppanienkin hyväksikäyttämäksi rahallisesti. Kyllästyttää ja suututtaa jo.
Kiinnostaisi tietää, onko muistakin rahasta puhumisesta häpeämiseen tottuneet tulleet elämässään usein rahallisesti hyväksikäytetyiksi?
Kommentit (7)
Olen pitkästi kaltaisesi, mutta syy on se, että vanhempani ovat sairaalloisen nuukia kitupiikkejä. Itse en jaksa itkeä rahan perään, vaikka se joskus olisikin järkevää. En varmaan ole kotioloistani johtuen oppinut koskaan normaalia suhtautumista rahaan, puistattaa katsoakin, miten nuukuus on käynyt vanhemmiten vielä pahemmaksi eikä äitini raaski ostaa edes ruokaa, joskus korkeintaan halvinta tarjousjauhelihaa normaalin leivän puputtamisen sijaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä, juuri näin. Piti esittää että mielellään maksaa kaiken ja vähän ylimääräistäkin, salaa sitten itkettiin kun ei olisi ollut varaa... omat raha-asiat piti opetella hoitamaan kantapään kautta.
Ei, mutta riitoja saa hyvin aikaiseksi kun mm. anoppi ei tajua, miksi pidän loukkaavana jos tuhahtaa jostain ostamistani "tuollaiseen turhuuteen ei pitäisi rahaa kiinni laittaa", tai tivaamiset, paljonko mikäkin maksoi ja onko meillä miehen kanssa rahaa ylipäätään yms.
Anoppi siis päättänyt, että olemme varattomia (emme ole).
Minut taas on opetettu, että raha-asiat ovat yksityisasioita, ja jos tivaat paljonko maksoin jostain, niin sama kuin tivaisit, että mitä seksiasentoa viimeksi käytin. Näin niinkuin vertailuna.
Pidän myös todella kiusallisena, jos joku (etenkin tuntemattomampi henkilö) alkaa valitella, miten "ei oo rahaa".
Vierailija kirjoitti:
Ei, mutta riitoja saa hyvin aikaiseksi kun mm. anoppi ei tajua, miksi pidän loukkaavana jos tuhahtaa jostain ostamistani "tuollaiseen turhuuteen ei pitäisi rahaa kiinni laittaa", tai tivaamiset, paljonko mikäkin maksoi ja onko meillä miehen kanssa rahaa ylipäätään yms.
Anoppi siis päättänyt, että olemme varattomia (emme ole).Minut taas on opetettu, että raha-asiat ovat yksityisasioita, ja jos tivaat paljonko maksoin jostain, niin sama kuin tivaisit, että mitä seksiasentoa viimeksi käytin. Näin niinkuin vertailuna.
Pidän myös todella kiusallisena, jos joku (etenkin tuntemattomampi henkilö) alkaa valitella, miten "ei oo rahaa".
Vaikket olekaan joutunut rahallisesti hyväksikäytetyksi, niin silti sinunkin kokemuksesi ovat minulle todella tuttuja. Varmasti täysin erilaisen kasvatuksen rahan suhteen saanut ei voi ikinä ymmärtää noita tunteita. Varattomuudesta valittaminen jopa ystävältä on minusta seksiasioita kiusallisempaakin kuultavaa. Siinä ei todellakaan tiedä, miten päin olisi ja mitä sanoisi. Sitten saa myös helposti virheellisesti rahoissaan olevan vaikutelman jos ei ikinä meidän tavallamme osaa valitella rahojen puutetta tai sitä, miten kallis jokin ostos oli. Tuon virheellisen oletuksen takia minua ehkä sitten on rahallisesti hyväksikäytettykin, kun on luultu, ettei se tällaisen kroisoksen pussissa paljoa paina. Tosiasiassa olen vain keskituloinen, joka etenkin opiskelijana koki myös niitä köyhyyden aaltoja, muttei lähipiiri sitä tietenkään tiennyt, kun en puhunut mitään raha-asioistani.
ap
Meillä rahasta puhuttiin avoimesti ja suhtautuminen siihen oli rento. Sitä sai käyttää ja näyttää, vieraanvarainen piti olla ja toiselle voi ostaa asioita, jos haluaa.
Minua ovat hyväksikäyttäneet taloudellisesti niin ystävät kuin entinen miesystäväkin. Itse olivat saaneet kodin perintönä ajattelumaailman, että joka paikassa pitää pyrkiä säästämään ja kinnaamaan, mutta muita voi kyllä hyödyntää.
En osannut tuohon varautua enkä aluksi edes huomannut hyväksikäyttöä, sillä vanhemmillani ei tuollaisia perheystäviä ollut, eikä kotona ollut koskaan puhetta, että meidäntapaista suhtautumista rahaan voi joku käyttää hyväksikin. Pidettiin itsestäänselvänä, että kaikki tarjoavat vastavuoroisesti ja ollaan reiluja puolin ja toisin. Niin ei sitten ollutkaan, kun itsenäistyin ja löysin omia, uusia ystäviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opetan siihen ettei lainaa. Myöskään omia palkka- ja varallisuustietoja ei tarvitse kertoa, eikä muilta kysellä.
Aina on hyväksikäyttäjiä, jotka eivät maksa takaisin, tuhlaavat omat ja muiden rahat.
En ulle tullut hyväksikäytetyksi.mun vanhemmat opetti endin olemaan lainaamatta kenellekään ja sitten pitämään huolta siitä, että tietää oman arvonsa ja vassta sitten olemaan tekemättä siitä numeroa. Mä osaan siis vaatia palkkani ja pitää puolenia puhumatta rahasta tai varallisuuddest- tai arvostani.