Mies sanoi että näytän uusissa korvakoruissani ihan pelleltä

Eli avaan vähän taustoja ensin. Olemme molemmat miehen kanssa hyvin uskonnollisista kodeista. Meillä on aina kaikki naisellisuuteen viittaava ollut kielletty. Esim. jo niinkin pienet asiat kuin hameet, mekot ja korut ja meikit ovat aina olleet isälleni kuin punainen vaate.

Muistan kuinka isosiskoni kokeili salaa kaverinsa huulikiiltoa 14-vuotiaana ja jäi kiinni, hän ei istunut sen jälkeen viikkoon kun isä hakkasi vyön solkipäällä takapuolen tohjoksi. Sen jälkeen kukaan meistä ei haaveillutkaan mistään meikeistä tai koruista.

Pääsin muuttamaan 18-vuotiaana pois kotoa ja tutustuin pian mieheeni. Nopeasti naimisiin kuten tapoihin kuuluu. Lasta yritimme ja sain kaksi keskenmenoa, mikä oli minulle todella rankkaa sillä suvusta oltiin sitä mieltä että olin jollain tavalla kirottu ja siksi minulle ei suotu lasta.

Nyt, 25-vuotiaana olen pikkuhiljaa alkanut löytää itseäni, uskaltanut ostaa sellaisia vaatteita joista pidän. Ottanut korvakorut. Kuulostaa varmaan pieneltä, mutta kun on elänyt yhteisössä jossa korvakoruja pidetään jonain paholaisen välikappaleena niin asia on iso.

Ostin nyt sellaiset roikkuvat korvakorut ystäväni häihin (tämän tyyliset: https://www.korunetti.fi/fi/tuote/11393769)

Sovitin pukua ja koruja kun mies tuli kotiin. Hän sanoi, että näytän tällaiset uistimet päällä ihan pelleltä ja että jos laitan ne häihin niin en saa ainakaan mainita tuntevani miestä.

Heillä on ollut lapsuudessa ja nuoruudessa yhtä tiukka kasvatus, joten osin tuo kommentti tuli varmasti jostain alitajunnasta mutta silti tuntuu pahalta. Jokin pieni ääni sisälläni on alkanut ajatella samoin, ja mietin itsekseni että pitäisikö vaan laittaa se sama säkkimäinen puku häihin, heittää korvikset laatikkoon ja olla huomaamaton hiiri, kuten "kunnon naisen" kuuluu.