Lue keskustelun säännöt.
Miksi monet pitää tärkeänä, että mies tulee samasta kulttuurista kuin itse? Naimisissahan sitä vaan ollaan.
26.05.2017 |
Minun mieheni tulee Välimeren alueelta ja on varmasti monen mielestä tyypillinen kulttuurinsa edustaja, vaikka onkin asunut vuosia Suomessa. Ei mua haittaa, vaikka se istuukin kaikki vapaa-ajat kahvilla kavereidensa kanssa, silmäilee muita naisia ja jättää sujuvasti kaikki kotityöt ja lastenkasvatuksen mulle. Ei sen ole tarkoitus ollakaan mikään sisko tai paras kaveri mulle vaan mies. Ja mun on hoidettava myös oma osani että suhteessa löytyy jännitettä ja kipinöi ;)
Kommentit (18)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En nyt ihan noin isoa sitoumusta haluaisi elämääni jos se avioliitto tarkoittaa kummallekin eri asioita, ihan kulttuurista riippuen. Vaatisi aikamoiset keskustelut millainen se meidän avioliitto tulee olemaan, jotta kumpikin voi siihen sitoutua.
Vierailija kirjoitti:
Kielitaidottomien ongelma.
Itse olen kaksikielinen, 12v asunut Saksassa ja 19v Suomessa. Seurustelin nuorena saksalaisen kanssa, ja totesin siinä kohtaa, että todella hankala puhua syvällisiä tai ilmaista tunnetiloja spontaanisti saksaksi.
Suomeksi *ittu tai *aatanan *diootti tuntuu vain täysin erille, samoin rakastan sinua. Niihin on latautunut ihan eri tavalla tunneside.
Tuttuni naimisissa ranskalaisen miehen kanssa, ja joskus sanoo samaa että ei voi kunnolla riidellä tai ilmaista pahaa oloa, koska sanoissa ihan eri tunne eri kielellä.
No koska niitä kulttuurieroja ei välttämättä jaksa kauheen kauaa setviä.
Kummallista kyllä kaikki tuntemani naiset, joilla ulkomaalainen mies, ovat päätyneet yh-äideiksi. En halua yleistää, mutta en tiedä ainuttakaan, joka yli 35vuotiaana äitinä vielä kelvannut etelän miehille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kummallista kyllä kaikki tuntemani naiset, joilla ulkomaalainen mies, ovat päätyneet yh-äideiksi. En halua yleistää, mutta en tiedä ainuttakaan, joka yli 35vuotiaana äitinä vielä kelvannut etelän miehille.
Onko ulkomaalainen mies = "etelän mies"? Vaikka olisi Kanadasta, Norjasta, Venäjältä?
Mulla on aina ollut miehelle yksi vaatimus: että hän puhuu natiivitasoisesti suomea. En halua rakentaa elämäni tärkeintä ihmissuhdetta ilman molempien yhteistä kieltä, ja minulle se kieli parisuhteessa on suomi.
En ole mikään peräkylän mamma, on tullut opiskeltua ja tehtyä töitä ulkomailla useampaankin otteeseen. Ja miehen naaman värillähän ei ole mulle mitään väliä, kielellä vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummallista kyllä kaikki tuntemani naiset, joilla ulkomaalainen mies, ovat päätyneet yh-äideiksi. En halua yleistää, mutta en tiedä ainuttakaan, joka yli 35vuotiaana äitinä vielä kelvannut etelän miehille.
Onko ulkomaalainen mies = "etelän mies"? Vaikka olisi Kanadasta, Norjasta, Venäjältä?
Ap nyt mainitsi miehen olevan etelän mies:
"Minun mieheni tulee Välimeren alueelta ja on varmasti monen mielestä tyypillinen kulttuurinsa edustaja, vaikka onkin asunut vuosia Suomessa. "
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummallista kyllä kaikki tuntemani naiset, joilla ulkomaalainen mies, ovat päätyneet yh-äideiksi. En halua yleistää, mutta en tiedä ainuttakaan, joka yli 35vuotiaana äitinä vielä kelvannut etelän miehille.
Onko ulkomaalainen mies = "etelän mies"? Vaikka olisi Kanadasta, Norjasta, Venäjältä?
On,jos tummatukka ja kotipaikkansa leveysaste etelämpänä kuin Suomen eteläisin piste
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No koska niitä kulttuurieroja ei välttämättä jaksa kauheen kauaa setviä.
Minä olen ollut tämän miehen kanssa yhdessä lähes 20 vuotta. Enkä ymmärrä miksi mun tai meidän pitäisi jotain "setviä". En minä yritä muuttaa häntä joksikin toiseksi tai saada hänet luopumaan omista tavoistaan. Eikä hän yritä tehdä minusta eteläeurooppalaista perheenemäntää. Ei vaan onnistu. Ja mitä kieleen tulee, puhumme kotona hänen kieltään ja suomea. Kyllä meidän tunteet välittyy ihan riittävästi vieraallakin kielellä. Ja kun oikein riidellään kumpikin huutaa omaa ha toisen kieltä sekaisin.
Ajattelin vain tehdä tämän aloituksen sanoakseni että näinkin voi elää, kun näistä kulttuurieroista nykyään niin paljon puhutaan.Ap
Vierailija kirjoitti:
Mulla on aina ollut miehelle yksi vaatimus: että hän puhuu natiivitasoisesti suomea. En halua rakentaa elämäni tärkeintä ihmissuhdetta ilman molempien yhteistä kieltä, ja minulle se kieli parisuhteessa on suomi.
En ole mikään peräkylän mamma, on tullut opiskeltua ja tehtyä töitä ulkomailla useampaankin otteeseen. Ja miehen naaman värillähän ei ole mulle mitään väliä, kielellä vain.
Ai, minä taas halusin nimenomaan suomenruotsalaisen miehen, ettei tarvitse puhua ja kuunnella suomea. Jännää miten eri ihmisille eri asiat on tärkeitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jälleen viestejä,asiallisia,poistettu. Naisen pitää seurata miestään tämän kotimaahan,eikä ryhtyä "kotivävyksi" naisen kotimaahan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No koska niitä kulttuurieroja ei välttämättä jaksa kauheen kauaa setviä.
Minä olen ollut tämän miehen kanssa yhdessä lähes 20 vuotta. Enkä ymmärrä miksi mun tai meidän pitäisi jotain "setviä". En minä yritä muuttaa häntä joksikin toiseksi tai saada hänet luopumaan omista tavoistaan. Eikä hän yritä tehdä minusta eteläeurooppalaista perheenemäntää. Ei vaan onnistu. Ja mitä kieleen tulee, puhumme kotona hänen kieltään ja suomea. Kyllä meidän tunteet välittyy ihan riittävästi vieraallakin kielellä. Ja kun oikein riidellään kumpikin huutaa omaa ha toisen kieltä sekaisin.
Ajattelin vain tehdä tämän aloituksen sanoakseni että näinkin voi elää, kun näistä kulttuurieroista nykyään niin paljon puhutaan.Ap
Ohis, mutta jo se pelkästään se, että te riitetelette ja huudatte toisillenne kuulostaa kyllä siltä, ettei teidän parisuhde ole siitä onnellisimmasta ja laadukkaimmasta päästä. Ja tämä olisi mielipiteeni myös täysin suomalaisesta pariskunnasta, joka kommunikoi keskenään kuten te.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jälleen viestejä,asiallisia,poistettu. Naisen pitää seurata miestään tämän kotimaahan,eikä ryhtyä "kotivävyksi" naisen kotimaahan.
Ai, enpä ole kuullutkaan tällaisesta "säännöstä". Missä niin sanotaan, ja miksi niin pitäisi toimia? Sinun hauraan egosi takia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on aina ollut miehelle yksi vaatimus: että hän puhuu natiivitasoisesti suomea. En halua rakentaa elämäni tärkeintä ihmissuhdetta ilman molempien yhteistä kieltä, ja minulle se kieli parisuhteessa on suomi.
En ole mikään peräkylän mamma, on tullut opiskeltua ja tehtyä töitä ulkomailla useampaankin otteeseen. Ja miehen naaman värillähän ei ole mulle mitään väliä, kielellä vain.
Ai, minä taas halusin nimenomaan suomenruotsalaisen miehen, ettei tarvitse puhua ja kuunnella suomea. Jännää miten eri ihmisille eri asiat on tärkeitä.
Miksi et halua kuunnella ja puhua suomea? T. Se äskeinen.
Myös alapeukuttajani saavat vapaasti avata suunsa. Mikä minussa niin riepoo? Sekö, että haluan suomenkielisen miehen, vai se ettei miehen värillä ole väliä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kielitaidottomien ongelma.
Itse olen kaksikielinen, 12v asunut Saksassa ja 19v Suomessa. Seurustelin nuorena saksalaisen kanssa, ja totesin siinä kohtaa, että todella hankala puhua syvällisiä tai ilmaista tunnetiloja spontaanisti saksaksi.
Suomeksi *ittu tai *aatanan *diootti tuntuu vain täysin erille, samoin rakastan sinua. Niihin on latautunut ihan eri tavalla tunneside.Tuttuni naimisissa ranskalaisen miehen kanssa, ja joskus sanoo samaa että ei voi kunnolla riidellä tai ilmaista pahaa oloa, koska sanoissa ihan eri tunne eri kielellä.
Minä olen naimisissa amerikkalaisen kanssa, ei ole ollut ongelmia puhua tunneasioista. Paljon enemmän olemme puhuneet niistä kuin entisen mieheni kanssa koskaan puhuimme ja hän oli suomalainen. Joskus kun innostuu tms. saattaa olla hankalaa löytää sanoja, mutta eipä tuo niin iso ongelma ole. Vielä kuitenkin lähes kymmenen vuoden jälkeenkin mieheltä löytyy vielä sanoja, joita en ole koskaan kuullut. Akateeminen englanninkielinen sanavarasto on huikea.
Minä kuvittelin aina, etten voisi seurustella ihmisen kanssa, joka ei puhuisi sujuvaa suomea natiivin lailla. Toisin kävi, ja naimisiinkin mentiin. Vaikka puhun yhteistä kieltämme erinomaisesti, ei ilmaisuvoimani ole mitenkään englanniksi samantasoinen, kuin suomeksi. Osaan olla hauska, räväkkä tai korean kohtealias, mutta silti suomeksi olen aina omimmillani. Silti suhde toimii, koska puoliso ei ole elämäni ainoa kuuntelija eikä keskustelukumppani. Minulla on ystäviä, joiden kanssa puida suomeksi, kun siltä tuntuu. Ja joistain asioista tai tunteista on nykyään helpompi puhua englanniksi, kun siihen on suhteessa oppinut.
Kahden länsimaisenkin välillä on yllättävän paljon kulttuurieroja, mutta toisaalta aiemmissa suhteissa on tullut selväksi, että todella räikeitä kulttuurieroja voi olla ihan samanmaalaisten välillä, jos perhekulttuuri ja elinympäristö ovat olleet hyvin erilaiset.
Aluksi se erilainen kulttuuri voi olla jännittävää, mutta pidemmän päälle siihen kyllästyy. Ihmisillä on tietyt oletukset ja odotukset kumppanin roolista perustuen omiin kokemuksiin miten esim. mies toimii perheessä. Siitä tulee kitkaa kun odotukset ja todellisuus eivät kohtaa. Asioista voi olla myös vaikeaa keskustella, jos yhteistä kieltä ei ole ja on turhauttavaa yrittää miettiä englanniksi mitä haluaa ilmaista.