Uskovaiset ja flirttailu

Siis kiinnostaisi tietää, miten "syntisenä" sellaista pidetään. :)

Jokainen varmasti kokee asian oman subjektiivisen näkemyksensä kautta. Minä en tosin oikein ymmärrä, mitä huono flirttailussa voisi olla, jos se kertoo aidosta kiinnostuksesta ja jos molemmat osapuolet ovat sinkkuja. Olisi ehkä helpompaa vastata, jos vähän lisää avaisit, miksi asia sinua kiinnostaa.

Vierailija kirjoitti:

Jokainen varmasti kokee asian oman subjektiivisen näkemyksensä kautta. Minä en tosin oikein ymmärrä, mitä huono flirttailussa voisi olla, jos se kertoo aidosta kiinnostuksesta ja jos molemmat osapuolet ovat sinkkuja. Olisi ehkä helpompaa vastata, jos vähän lisää avaisit, miksi asia sinua kiinnostaa.

Siis itseäni kiinnostaa se, miten kristinuskon ihanteet vaikuttavat ihmiseen kokonaisvaltaisemmin. Pidän uskovaisia ja kristittyjä jotenkin moraalisesti parempina ja ylevämpinä kuin tapakristittyjä, ateisteja ja agnostikkoja.

Itseäni kiinnostaisi aihe myös henkilökohtaisella tasolla sen osalta, miten saisin itse suhtautua yhteen ihmiseen, josta pidän erittäin paljon. En nimittäin halua saattaa häntä mihinkään "syntisiin" houkutuksiin todellakaan.

Mun mielestä kevyt flirttailu ja yhteisen huumorintajun omaavan kanssa sanailu ovat samanlaisia tekoja. Kristittynä mulle on tärkeintä tasa-arvo ihmisten välillä, huumori ja viaton flirtti ovat tasa-arvoisuuden osoituksia. Flirtti on kevyttä eikä sen tarkoitus ole vihjata mistään muusta kuin siitä että kahdella ihmisellä osuu tilannetaju yhteen.

Eivät kai kristityt flirttaile keskenään, vaan avioliitosta sovitaan ensin muodollisesti ja sitten alkaa kädestä pitely yms.

No tässä yhden, korostan yhden  kristityn näkökulma. Minusta flirtti voi parhaimmillaan olla todella nautittavaa ja mukavaa, voisiko sanoa jotenkin voimaannuttavaa. Ei se ole syntiä. Heh.  Enemmän flirtti on sellaista, toisen kanssa palavaa, tai pelaavaa kommunikointia, joka ei toteutuakseen aina tarvitse edes sanoja, vaikka toisaalta se voi rakentua myös vain sanojen varaan. Mutta hienovarainen ja taidokas flirtti voi toisinaan rakentua myös, tai vain sanattoamsti; pelkistä eleistä ja ilmeistä; sekä huomaavaisuudesta ja huomaamattomuudesta sekä erityisesti oikeasta tilannetajusta että tahdikkuudesta. 

Vierailija kirjoitti:

Eivät kai kristityt flirttaile keskenään, vaan avioliitosta sovitaan ensin muodollisesti ja sitten alkaa kädestä pitely yms.

Noin suunnilleen olen kuvitellut asian olevan.

T. Ennakkoluuloinen

Vierailija kirjoitti:

Eivät kai kristityt flirttaile keskenään, vaan avioliitosta sovitaan ensin muodollisesti ja sitten alkaa kädestä pitely yms.

Hei, pakko sitä on jotenkin viattomia tasolla flirttailla, että pääsee sormusta sovittelemaan.

Toisekseen kristittyihin kaiketi luetaan myös vaikkapa Suomen valtavirtaluterilaiset, joille avoliittokin on ok.

Varmaan ihan samalla tavalla kuin kuka tahansa muukin. Eli kukin omallaan.

Ensin pitäisi määritellä flirttailu.

Jos on vakava aie tutustua romanttisessa mielessä ja siten, että tien päässä häämöttää mahdollinen avioliitto, niin flirttailu ei tietenkään ole syntiä naimattomien, vastakkaista sukupuolta olevien täysi-ikäisten välillä. Miten muuten uskovaiset, tulevat pariskunnat tutustuisivat?

Eli jos nainen vaikkapa haluaa säästää itsensä aviomiehelleen, niin flirttailet kunnioittavasti, romanttisesti ja viattomasti.

Jos et vielä ole varma haluatko hänet vaimoksesi lopuksi ikääsi, niin sitäkin viattomammin.

Riippuu varmaan siitä minkä tasoista uskovaisuutta nyt tarkoitat? Jossain piireissä "flirttailu" voi olla sitä että juodaan yhdessä kahvit ja ensi kesänä mennäänkin naimisiin ja sitten tulee jo vauvoja.

...Ja samat tietty, jos kiinnostuksen kohteesi on mies.