Äitini katsoo televisiota koko ajan.

Heitä telkkari ikkunasta.

Vedä johto irti seinästä ja käske kävelemään ulos sun kanssa. Iltalenkille hop hop...

Mitä ohjelmia se on katsonut tänään?

Vierailija kirjoitti:

Mitä ohjelmia se on katsonut tänään?

Aamulla netflixistä jonkun elokuvan

Koiviston hautajaiset (no okei, katsoin minäkin)

Kauniit ja rohkeat

Emmerdale

Salatut elämät

Vain elämää

En tiedä kuulostaako paljolta, mutta kyllä hänellä aikaa kuluu telkkarin ääressä lähes aamusta iltaan.

Up

Väritelevisiota vai mustavalkoista?

Mitä väliä? Onko jotenkin terveellisempää olla somessa 12 tuntia päivässä?

Vie tv kaatopaikalle. Sen liika katselu tutkitusti tappaa

Onko tämä rouva -56 syntynyt?

Onko äitisi työtön?

 Mitä se haittaa kun samaan aikaan pennut viettää aikaansa kännykkää räpläämällä ja yritäpä sanoa tai kysyä jotain, niin saa enemmän tai vähemmän ärtyneen vastauksen. Ei enää kunnon keskustelua mistään asiasta. Sama vaik kattoo televisiota ja senkin mieluummin omassa huoneessa.

Parempi se on katsella isolta ruudulta kuin tihrustaa kännykästä.

Mun äiti (vm. -54) on ihan samanlainen. :( Säälin häntä ja hänen elämänsä "köyhyyttä". Käy vain töissä ja istuu kotona tv:n ääressä reikäisissä pieruverkkareissa isot rinnat kulahtaneessa paidassa lotkottaen. Ahmii silmät sirrillään jotain vanukkaita ja irtokarkkeja kuin pieni lapsi. Ei pidä mitään huolta itsestään tai käy missään tai tee mitään. Ei ole kiinnostunut mistään. Ei osaa juurikaan käyttää tietokonetta eikä omista edes pankkikorttia, vaan nostaa rahansa aina konttorista. Asunto sekaisin kuin hamstraajalla, ei pysty luopumaan mistään, kaikki ruma ja vanhakin on säilytettävä. Itsestä huolehtiminen on hänelle melkein joku tabu, hyvä kun harjaa hiuksensa ja käyttää jotain Tummelia kasvovoiteena. Kaunispiirteinen tummaverikkö olisi, mutta on antanut itsensä lihoa ja rupsahtaa. Reuman vuoksi ei harrasta pienintäkään liikuntaa, mistä vaiva tietysti vain pahenee. Syö epäsäännöllisesti mitä sattuu. Hiukset aina keskijakauksella eikä saa koskaan muuta kuin sentin pari lyhentää tai saa hirveän hepulin. Kädet ja jalat atooppiset ja kivikovan kuivat ja rupiset, mutta ei rasvaa niitäkään ikinä, ei vaikka kuinka muistuttaisi tai jopa käskisi. Eihän tuolla ole koskaan ollut oikein ystävyyssuhteitakaan, ravaa vain toisella paikkakunnalla vanhan äitinsä luona joka viikonloppu. Miehensä kuoli vuosikymmeniä sitten, eikä ole sen jälkeen kertaakaan seurutellut. Taisikin menettää elämänhallintansa silloin.

Olen koko elämäni yrittänyt auttaa äitiä ja saada häntä puhkeamaan kukkaan ja nauttimaan elämästä, tuloksetta. En enää jaksa eikä minun tarvitsekaan, olen hyväksynyt äitini apaattisuuden, se on hänen ihan oma valintansa eikä minun tarvitse pilata omaa elämääni hänen valintojensa tähden. Voin vihdoin mennä eteenpäin ja elää täysillä vain ihan tätä omaa elämääni.