Toinen näkökulma teinien kännykänkäytöstä

Olen itse 15-vuotias tyttö. Kännykkää käytän suht paljon. Suurin syy siihen on se, että kaikki on puhelimessa. Sovellukset joilla voi pitää yhteyttä ystävien kanssa, lukea uutisia, katsoa videoita yms. Oikeasti haluaisin elää vain normaalilla näppäinkännykällä, mutta nykyteinien seassa se on mahdotonta, mikäli haluaa pitää yhteyttä ystäviin ilman, että leimataan oudoksi. Jos nyt soittaisin tai laittaisin tavallista viestiä, saatikka sitten menisin koputtamaan ovelle ja kysyisin ystävältäni, että lähteekö hän ulos, saisin vain oudoksuvia katseita ja kysymyksen, kuten "mikset laittanu wapis/snäpis viestii". Tätä kun selittäisin sillä, etten halua käyttää älypuhelinta, minua kummaksuttaisiin. Voisin toki "olla rohkea ja lopettaa kännykän käyttämisen huolehtimatta kavereista", mutta se johtaisi siihen, että yhteydenpito lakkaisi lähes kokonaan koulun ulkopuolella. Se on sitten valintakysymys, että haluaako pitää yhteyttä ystäviin vapaa-ajalla vai ei. Tämän lisäksi en muutenkaan ole mistään massapiireistä, joten sekin lisäisi jo eristämistäni. No, joku valittaa kuitenkin, että jos eivät ole valmiita pitämään yhteyttä muuten, ovat huonoja ystäviä, ja pitäisi hankkia parempia. Mutta mitäs kun asutaan eri paikkakunnilla tai kauempana? Ja hekin ovat ainoita jotka haluavat edes olla ystäviäni. Koita siinä sitten soitella tai laittaa tavallista viestiä jostain kun vastaukset ovat kuitenkin edellämainittua luokkaa "mikset laittanu wapis/snäpis mitää". Varsinkin kun ne maksavat. "Tuu wappii tai snäppii ku se on ilmasta". Niin. Mitä siihen pitäisi vastata? "Ei kun haluun ihan välttämättä käyttää sun rahoja koska en halua älypuhelinta." Siitä nyt ainakin seuraa jonkunmoista ärsytystä. Joten ei tässä oikein ole muuta tehtävissä, kuin olla sillä älypuhelimella.

Mutta ei siinä, onhan niissä hyviäkin asioita. Opitaan käyttämään tekniikkaa ja näin. Mutta silti.