Miten minusta ihan tuntuu, että nykyajan työelämässä pärjäävät paremmin spontaanit ja nopeatempoiset kuin rauhalliset ja syvälliset?

Täsmälleen sama fiilis. Nopeus on valttia, viis työn jäljestä. Sosiaalinen pitää toki myös olla ja ylistää firmaa somessa #maailmanparastyöpaikka #parhaat työkalut #parastyöyhteisö. Muuten oot ihan nolla.

On muuttunut spontaaniin suuntaan, työ haastatteluihin kutsu on tyyliin, tuutko nyt heti tänne. töissä työlistaa, ei ole tai se muuttuu kesken päivän ja suunnuntaisin tulee työpuheluita.olen kyllä aika tiukka ,en mene yllätysvuoroihin, jos ei itselle sovi joskus meen jos sopii. ärsyttävää, itse tykkään hyvin suunnitellusta ja organisoidusta tavasta tehdä.en ole spontaani luonne joten nykyinen työ elämä stressaa,on pitäny opetella sellasta, et teen vaan mitä pystyn ,en aina suostu kaikkeen, mitä spontaanisti ehdotetan .koska työsopparis ei ole sovittu päivystys työstä.

Näinhän sen pitäisi olla.

Sitten on niitä jämähtäneitä perheyrityksiä joissa kadehditaan muiden verbaalisuutta/koulutusta ja iloa. Kurpat painaa pitkää päivää. ;-)

Nopeat syöbät hitaat

Vierailija kirjoitti:

Täsmälleen sama fiilis. Nopeus on valttia, viis työn jäljestä. Sosiaalinen pitää toki myös olla ja ylistää firmaa somessa #maailmanparastyöpaikka #parhaat työkalut #parastyöyhteisö. Muuten oot ihan nolla.

kuka näitä standardeja oikein määrittelee? suostumalla niihin, myös hyväksyy työelämän muutokset. miksei ihmiset protestoi? miksei järjestetä mielenosoituksia, marsseja? rauhallinen ja syvällinen työnteko on yhteiskunnan perusta, ei sen enempää.

Vierailija kirjoitti:

Nopeat syöbät hitaat

ylikilpailuoyhteiskunta ei pärjää, vaan surkastuu omasta kilpailustaan. nopeat yrittää syödä hitaat, jotka ei edes halua syödä ketään.

Näin se on. Itselleni on pariin otteeseen mainittu eri työpaikoissa, että teen työt "liian tunnollisesti". Ironista kyllä, mutta negatiivisessa sävyssä.

Olen myös liian rehellinen. Nämä kaksi piirrettä ovat hallaa työmarkkinoilla.

Kyllä, myös mm. päiväkodissa. Se joka osaa hoitaa lapset liukuhihnatyönä mahdollisimman nopeasti ja mahdollisimman paljon kerrallaan nurisematta lapsimääristä on hyvä ja arvostettu työntekijä. Hitailusta saa kuittailuja, vaikka se hitaus johtuisi siitä, että oikeasti OPETTAA lapsia tekemään itse asioita ja seurustelee lasten kanss samalla kun jotakin tekee, tällä ei ole merkitystä, nopeus on tärkeämpää. Vaatii paksua nahkaa ajatella lapsia ja tehdä asiat huolella.

Suomi on siis kansainvälistynyt, sitä saa mitä tilaa.  Oikeastihan kukaan ei halua maksaa laadusta, vaikka siitää on muodikasta puhua.

Vierailija kirjoitti:

Näin se on. Itselleni on pariin otteeseen mainittu eri työpaikoissa, että teen työt "liian tunnollisesti". Ironista kyllä, mutta negatiivisessa sävyssä.

Olen myös liian rehellinen. Nämä kaksi piirrettä ovat hallaa työmarkkinoilla.

Liiasta tunnollisuudesta seuraa työnteon hitautta. Tunnontarkasti tehdystä työstä ei välttämättä seuraa mitään lisäarvoa työlle, vähempikin riittää hyvän lopputuloksen kannalta.

Omallakin työpaikalla on näitä tunnontarkkoja, jotka viettävät iltakaudet työpaikalla tekemässä näitä tunnontarkkuuksiaan.

Nopeammat tekevät enemmän ja selviytyvät työajassa. Työn jälki on riittävän hyvää.

Ei ne tulokset siitä parane että valmiita hommia hieroo loputtomiin. Pitää osata tehdä työt valmiiksi tehokkaasti ja mennä eteenpäin.

Suomi on niin julman kallis paikka teettää töitä että pitää kiivetä sekä lisäarvotikkaita että tehokkuustikkaita sellaista vauhtia ettei meitä saada kiinni. Lintukoto katosi globalisaation myötä ja nyt pitää kilpailla aika kansainvälisissä kisoissa jos aikoo pärjätä.

En ota kantaa onko tämä hyvä vai huono asia, molempia kai, mutta näillä korteilla mennään toistaiseksi. Globalisaatiossa alkaa olla kuitenkin klappia ja saatetaan palata suljetummille markkinoille suhteellisen nopeastikin. Sitten saadaan taas maksaa itsemme kipeiksi tuontitavarasta ja ylläpitää tehottomia rakenteita sydämiemme kyllyydestä. En usko että sittenkään on kivaa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, myös mm. päiväkodissa. Se joka osaa hoitaa lapset liukuhihnatyönä mahdollisimman nopeasti ja mahdollisimman paljon kerrallaan nurisematta lapsimääristä on hyvä ja arvostettu työntekijä. Hitailusta saa kuittailuja, vaikka se hitaus johtuisi siitä, että oikeasti OPETTAA lapsia tekemään itse asioita ja seurustelee lasten kanss samalla kun jotakin tekee, tällä ei ole merkitystä, nopeus on tärkeämpää. Vaatii paksua nahkaa ajatella lapsia ja tehdä asiat huolella.

Poliitikot saavat siitä plussaa vaalien lähellä, kun käyttävät sloganeina lasten ongelmia, jotka ovat itse aiheuttaneet kiristyksellään.

Palvelutalossa paras työntekijä on se, joka nopeiten vaihtaa vanhukselta vaipan ja siirtyy sitten seuraavaan.

Huonoin on se, joka haluaa käyttää aikaakin vanhukseen ja kohdella inhimmillisesti.

Nopeus on varmasti joillakin aloilla ihan hyväkin hyve,mutta hoitoalalle sellaisen hehkuttaminen ei mielestäni kuulu, hoitoalalla se työn kohde on elävä, tunteva ihminen, eikä mikään paperiläjä tai tietokone.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, myös mm. päiväkodissa. Se joka osaa hoitaa lapset liukuhihnatyönä mahdollisimman nopeasti ja mahdollisimman paljon kerrallaan nurisematta lapsimääristä on hyvä ja arvostettu työntekijä. Hitailusta saa kuittailuja, vaikka se hitaus johtuisi siitä, että oikeasti OPETTAA lapsia tekemään itse asioita ja seurustelee lasten kanss samalla kun jotakin tekee, tällä ei ole merkitystä, nopeus on tärkeämpää. Vaatii paksua nahkaa ajatella lapsia ja tehdä asiat huolella.

Poliitikot saavat siitä plussaa vaalien lähellä, kun käyttävät sloganeina lasten ongelmia, jotka ovat itse aiheuttaneet kiristyksellään.

Tietäisitpä vain miten hullua tuo touhu on. Jos valittaa lapsimääristä niin vastaus on vakio "tilapäinen ylitys on sallittu, joten älä valita". No eihän se minua haittaakaan, mutta ne lapset..ne ei osaa puhua ja valittaa siitä että ryhmässä on liian vähän aikuisia.

Kyllä se näkyy jo ihan lääkärin työssä. Mitataan määrää, ei laatua. Pitää ottaa vastaan 20 potilasta päivässä, ja yhdelle jää aikaa 10 min. Jos potilaan asia vaatisi syventymistä tai rauhassa miettimistä, ei se ole enää mahdollista. Jos yrittää kuitenkin syventyä kunnolla potilaan ongelmaan, niin saa heti haukut johdolta, että tekee liian tunnollisesti ja tekee ylilaatua. Että pitää vain kuunnella yksi oire siinä kymmenessä minuutissa ja laittaa potilas sitten jämäkästi ulos ovesta. Ketään johdossa ei kiinnosta, että saako potilaat kunnolliset diagnoosit ja tuleeko vaivat hoidettua. Ainoa mikä kiinnostaa on että montako potilaskäyntiä ehti päivän aikana hoitaa. Jos ehti jopa yli 20 käyntiä, niin siitä saa pomolta kehut ja ehkä jopa bonuksen! Työpaikan paras työntekijä on se, joka ehti ottaa 30 potilasta päivässä. Hänestä pomot aina kertoo muille työntekijöille kuinka hyvä hän on ja miten kaikkien pitää pyrkiä samaa. Ja jos ei pääse samaan niin ihmetellään että mikä luuseri sinä olet kun et pysty siihen mihin tuo yksi meidän ihanin ja upein ja parhain ja ammattitaitoisin pystyy.

Me ei ikinä voittaa tätä kilpailukyky-taistelua, koska idästä tulee ihmisiä joille 300e/kk on hyvä kuukausipalkka. Siinä ei auta mitkään kikyt.