Vauvakuumetta ilmassa. Rohkaiskaa mua, että uskallan heittäytyä mukaan..

3 ja 6 vuotiaat lapset on ennestään. Ensi syksynä esikoinen lähtisi kouluun ja olisi kiva olla kotona silloin. Aina olen ajatellut, että 3 lasta olisi hyvä meille.



Nyt kuitenkin olen pari vuotta ollut taas töissä, saanut jo sen oman paikkani " takaisin" , uusia haasteita tulossa roppakaupalla ja minuun luotetaan kuin vuoreen (tai no... aika paljon kuitenkin). Toisaalta työssä on negatiivisia puolia aina vaan enemmän, paskamainen pomo ei ole pienin niistä. Kiire ja stressi kasvaa jatkuvasti.



Nyt jos jään taas töistä pois määräämättömäksi ajaksi, putoan taas kelkasta. Onko se sitten hyvä vai huono asia, vaikea vielä sanoa. Olen tosin harkinnut työpaikan vaihtoakin, joten ehkä breikki olisi paikallaan.



Vauvakuumetta poreilee ilmassa, päästänkö jo irti heppoisemmiksi käyvistä oljenkorsista työelämään...? Onko muita samassa pohdinnassa mukana.