rottweiler ensimmäiseksi koiraksi?

Niin miksi kiinnostaa? Koira on tulossa harrastuskäyttöön esim? Miksipä ei. Vaikeampia rotuja on.

Ei ikinä!!! Varsinkaa jos teillä ei ole koirista minkään näköistä kokemusta!!

Ei ensimmäiseksi koiraksi jos ei ole minkäänlaista kokemusta. On kovapäinen ja rodun nykytilanne huono, tiedän pentueita joista suurin osa haudassa 3v sisään käytöshäiriöiden takia.

Ei missään nimessä ensimmäiseksi koiraksi!

Syyt 3. vastaaja jo luetteli.

Vierailija kirjoitti:

Ei ensimmäiseksi koiraksi jos ei ole minkäänlaista kokemusta. On kovapäinen ja rodun nykytilanne huono, tiedän pentueita joista suurin osa haudassa 3v sisään käytöshäiriöiden takia.

Onko noin? Kasvatustyöhän on sitten mennyt päin persettä?

Ottaisin jonkun helpomman rodun ekaksi koiraksi että karttuu vähän sitä kokemusta ja myöhemmin sitten rotikka kun tiedätte paremmin millaista se koiran pitäminen on. Jos sellainen isompi ja ruumiinrakenteeltaan jytkympi kiinnostaa, niin vaikkapa labradorinnoutaja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ensimmäiseksi koiraksi jos ei ole minkäänlaista kokemusta. On kovapäinen ja rodun nykytilanne huono, tiedän pentueita joista suurin osa haudassa 3v sisään käytöshäiriöiden takia.

Onko noin? Kasvatustyöhän on sitten mennyt päin persettä?

Kyllä, tiedän erään vanhan linjan kasvattajan joka tuotti monta hienoa pentuetta. Lopulta homma kuitenkin meni siihen että haettiin isoa näyttävää koiraa, luonne ei enää ollut tärkein. Hänellä oli esimerkiksi täysin terve, hienoluonteinen rotikkauros joka ei kelvannut kellekään astutukseen koska oli liian pieni. Järeät urokset olivat haluttuja vaikka luonne olisi miten mätä.

Itselläni oli rottweiler-narttu ensimmäinen koira. Oli mitä ihanin ja lempein tapaus, todellakin tervepäinen. Vakava sairastuminen vei sen hautaan 6-vuotiaana. Omistajan pitää kuitenkin olla johdonmukainen kasvattaja, tiukka myös, koska rotikka voi olla tosi kovapäinen. Oma seuraavakin koira oli rotikka ja se oli ihan erilainen luonteeltaan:varautunut, terävä ja aiemmista kokemuksista johtuen myös vähän pelkoaggre. Omaa perhettään rakastaa yli kaiken mutta lähtökohtaisesti ei sulata vieraita. Ei mikään remmirähisijä kuitenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei ikinä!!! Varsinkaa jos teillä ei ole koirista minkään näköistä kokemusta!!

Miksi ei? Voi olla vain hyvä, että koirista ei ole "kokemusta" eikä virheellisiä uskomuksia koiran kouluttamisesta.

Voimakasluonteisista roduista on nykyään paljon tietoa ja ohjeita saatavilla, sekä kasvattajat osaavat evästää uusia omistajia useinmiten hyvin.

Tästä syystä Rottweilerin ottaja suhtautuu pentuun yleensä aivan eri asenteella kuin Labradorin ottaja ja usein on jopa ylikriitinen toimintaansa kohtaan pennun kanssa. Rottweiler koulutetaan 95% paremmin kuin moni muu rotu.

Rottweilerin ottamista en kuitenkaan suosittele, koska monet haarat ovat ylijalostettuja ja sairaudet ovat yleisiä, mutta se on asia erikseen.

Boxer ekaksi koiroksi

Vierailija kirjoitti:

Ottaisin jonkun helpomman rodun ekaksi koiraksi että karttuu vähän sitä kokemusta ja myöhemmin sitten rotikka kun tiedätte paremmin millaista se koiran pitäminen on. Jos sellainen isompi ja ruumiinrakenteeltaan jytkympi kiinnostaa, niin vaikkapa labradorinnoutaja?

Kyllä suosittelen labradorinnoutajaa myös ensimmäiseksi koiraksi jos sen pitää iso olla. Meillä ainakin sattui sellainen tuuri, että löydettiin aivan ihana ja kiltti moinen enkä vaihtaisi sitä mihinkään.

En suosittele ensimmäiseksi koiraksi.

Toki jos jaksaa juosta harrastuksissa ja sitoutuu kouluttamaan koiraa ja koiran käyttäytyminen on ykkösprioriteetti molemmille niin sitten. Mutta se ei välttämättä ole niin kivaa ja hupia kuin luulisi ja vie enemmän aikaa kuin luulisi.

Ja sitä pullistelua ei tosiaan tarvitse vahvistaa, se tulee kyllä itsestään. Ärsyttää nuo mieskoiranomistajat jotka yrittävät saada pienen penturaukkansa käyttäytymään kuin aikuinen pullistelija todisteeksi kuinka kova koira tällä kovalla jätkällä onkaan... Viimeisin ressukka 10 viikon ikäinen ja miesomistaja ihmetteli miksi koira on niin arka ja ujo.. Huh huh. Varmaan oletti että hänen pentunsa kellistää aikuisen koirani ja näyttää sille kaapin paikan.. Ihmiset todella voisivat lukea vähän enemmän hyviä koirakirjoja ennen kuin ottavat koiran.

Suppea näkökulma ja tiedon puute ovat usein ongelmien syynä. Jos ongelmia on niin niitäkin pystyy hoitamaan.

Kannattaa myös miettiä se pahin mikä voi tapahtua eli 55 kg nainen yrittää hallita 60 kg koiraa siinä onnistumatta jolloin se oma mussukka mörssäri tappaa naapurin collien ja bishon frisen. Että onko sitä halua kouluttaa ja mitä tehdä jos epäonnistuu? Vaikka koira olisi kuinka koulutettu niin se voi silti suuttua jostain koirien välisestä jutusta jota ihminen ei ymmärrä. Miten aiot tästä tilanteesta selviytyä jos koira on vahvempi kuin sinä itse? Entä jos hihna menee poikki? (tiedän tapauksen).. Entä jos? Eli oletko valmis ottamaan vastuuta jos ette osaa kouluttaa koiraa tai jos koulutuksesta huolimatta tulee kriisitilanne? Onko varaa ja halua maksaa yksityistunneista?

Muutamassa paikassa olen nähnyt naisia pulassa isojen rotikoiden kanssa (koska nainen on usein kevyempi kuin rotikka) ja se ei ole kaunista katseltavaa. Koiran on helppo ottaa fyysinen ylivalta kun henkinen käskyvalta koiraan ei tehoa. Tai sitten lainvastaisesti rangaistaan koiraa kun oman sanan teho ei ole riittävä.

Sitten taas PK-puolella ym. on hyvinkin täydellisiä rotikka-naispareja joilla yhteistyö sujuu moitteettomasti. Eli paljon on omasta satsauksesta kiinni mitä ensimmäisestä koirasta tulee; voittajaluokan voittaja vai kulmakunnan kaistapää.

EI!!!

Mitäköhän siitäkin olis tullu, jos olisin ottanu ensimmäiseksi koiraksi dobermannin :D.

Vierailija kirjoitti:

EI!!!

Mitäköhän siitäkin olis tullu, jos olisin ottanu ensimmäiseksi koiraksi dobermannin :D.

Miksi sulla on verikoira?

Tärkein kysymys on kuitenkin se että oletteko valmiita siihen että koiran kanssa pitää olla ja ne omat menot pitää miettiä tarkkaan jotta koira tulee huolettua.

Koiraa ei voi jättää pitkäksi aikaa yksin, se tarvitsee ruokaa, seuraa ja huolenpitoa. Matkojen ajaksi pitää olla hoitaja. Koiralle pitää olla ehdottomasti vakuutus ja tuon kokoiselle ruokakin maksaa jonkun verran.

Nämä yhtälöt on mietittävä tarkkaan. Me otettiin koira vasta sitten kun meille tuli lapsi koska oltiin muutenkin paljon kotona. Pitää myös muistaa että kun ottaa pentuna koiran niin sen kanssa pitää olla vähän aikaa kotona jotta se tottuu teihin ja ympäristööön. 

Meillä ei ole kauheasti hoitopaikkoja koiralle eli me ollaan vähennetty reissaamista.

Ensikoiran rodulla ei minusta ole väliä, jos on kiinnostus koiraan ja heti alusta käydään läpi toko!

En suosittele koirarotua teille, yksinomaan ikänne vuoksi. Teillä tuskin on voimia hoitaa koti, koiran ulkoilutus, leikki, ruokkiminen ja päälle vielä koulutus, kunnialla.

Kuulen, kuinka protestoitte, mutta totta se on että koiranhoidon vaativuus yllättää jokaisen. Ja teillä päällä olisi vielä todella vaativa koulutustehtävä, niin riittäisikö moti?

Jos olette ihmelapsia, jotka ulkoilette 7:00, 14:00, 19:00 ja 22:00 muutenkin. Rakastatte ostaa painavia säkkejä kaupasta, kerätä päivittäin isoja kakkakasoja 10v ajan ja lisäksi harjoittaa armeijakuria toisillenne joka päivä niin, että olette johdonmukaisia kuin panssariauton kuski, niin ok.

Jos tykkäätte pelata, katsoa Netflixiä ja tavata kavereita. Ja jos partio/koirakoulutus/armeijaleikit eivät ole teidän juttunne, ottakaa ranskan bulldoggi. :-)

Onko kiltti ja ystävällinen rottis jalostettu pilalle? Iso vahva koira hyvällä luonteella olisi ollut meikän vastaus. Tosin itse olen pirun tarkka koiran luonteiden kanssa eli emän luonne on nähtävä. Mielellään iskäkin. Ja kotikennelistä jos mahdollista eli ei ammattikasvattajilta. Meikän nykykoirista toinen tuli sellaisesta jossa taaperot ja koirat konttasivat samalla lattialla. Luonne, luonne ja vielä kerran luonne. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

EI!!!

Mitäköhän siitäkin olis tullu, jos olisin ottanu ensimmäiseksi koiraksi dobermannin :D.

Miksi sulla on verikoira?

Mieti. On mulla saksanpaimenkoirakin :).

Naapurin piriveikoilla on rotikka juurikin koska se on hieno ja pelottava koira. Ei koulutettu, ei rokotettu, ei mitään. En arvosta.

Mun eka koira oli rotikkauros. Maailman kiltein ja hellyydenkipein. Rauhallinen. Mut mulla kyllä oli aiemmin koirista kokemusta, hoitokoiria. Otin pentueesta rauhallisimman ja ystävällisen. Itekin oon rauhallinen mutta päättäväinen ja lempeä.