Miten opettaa poikalapsia huomioimaan äitiä/vaimoa äitienpäivänä, jos mies ei tee sitä?

Kerrot lapsille kovaäänisesti aamiaispöydässä, miten MUISSA perheissä äitienpäivää vietetään, ja miten MUUT miehet tekevät lasten kanssa aamupalaa äidille, ja että meidän perhe on vähän erilainen koska meidän iskää ei kiinnosta lasten kanssa tehdä mitään, tai opettaa että äiti on tärkeä. Tästä saat hyvä alun päivälle, samaa linjaa voit sitten jatkaa, kunnes mies häipyy ovia paiskoen baariin. Sitten voitkin lopettaa päivän kunnon itkulla ja mammapalstalla ruikuttaen.

Sinä hoidat äitiyttäsi makaamalla av-palstalla aamusta iltaan ja haukkumalla miehiä. Siinäpä sitä äitiyttä oikein viimeisen päälle.

En osaa sanoa miten voisit opettaa lapsille huomioimaan äitiä äitienpäivänä, mutta olisihan se hienoa saada malli miten toimia.

T: ensimmäistä äitienpäivää viettävä äiti jonka mies ei huomioinnut millään lailla. Omaa autoaan muisti juhlan kunniaksi jätti yksin kotiin vauvan kanssa jotta voi puunata autoa.

Mulla in sama ongelma. Olen yrittänyt muistuttaa poikaa ja kertoa, miten toimitaan, mutta ei osaa hoitaa muistamista itse, kun ei ole nähnyt ikinä ja lapset oppivat mallista. Isänpäivää hän osaa viettää, koska järjestän sen eli laitan hänet tekemään kortin valmiiksi.

Esimerkiksi:

isoisät

sedät, enot

kavereiden perheet/ isät

Onhan lasten elämässä muitakin miehiä kuin oma isä, ainakin toivottavasti. 

Nyt on ÄITIENPÄIVÄ, ei äidinpäivä. Kyllä mies on juntti, jos ei mitenkään muista lastensa äitiä äitienpäivänä.

Käyttäjä2079 kirjoitti:

Esimerkiksi:

isoisät

sedät, enot

kavereiden perheet/ isät

Onhan lasten elämässä muitakin miehiä kuin oma isä, ainakin toivottavasti. 

Tuskinpa on miehen perheessäkin äitienpäivää juhlittu..

First world problems.

Esimerkin voimalla..

Käytte tervehtimässä mummia ja kerrot kuinka äitienpäivänä ilahdutetaan äitejä niin kuin isänpäivänä isiä.

Päiväkoti ja koulu hoitavat sen asian.

Äitienpäiväkö on vain miesten ja poikalasten heiniä? Eikös se ollutkaan niin, että tytöt raatavat jo vaippaikäisestä lähtien?

Jos mies ei osaa tai halua, teet itse. Askartelette kortin (jos ei ole päiväkodissa, siellä kyllä askarrellaan), leivotte tai ostatte kakun ja ostatte sinulle lahjan, jonka lapsi saa valita. Lähdette koko perheenä lounaalle, jonka olet varannut. Vietätte äitienpäivää samoin kuin isänpäivää. Pikkuhiljaa lapsi oppii ottamaan päivästä enemmän vastuuta. Kouluikäisenä hankkii jo lahjankin ja tekee aamiaisen.

Vierailija kirjoitti:

Juu en ole miehen äiti, mutta pienet lapset eivät osaa yksin tehdä ruokaa, ostaa lahjoja tai oma-alotteisesti korttia askarrella tai muuta vastaavaa. Isänpäivänä on kyllä miehelle valmistettu aina aamiainen, leivottu kakku tms, ollut joku pieni lahja, kortit jne. Nyt lapset oppivat siis huomioimaan vaan isää isänpäivänä? Mielipiteitä, vinkkejä?

Opeta mieluummin että isän/äiteienpäivä on vain markkinamiesten keksintöä, teidän rahojen viemiseksi! Ihmisen huomiointi on pieniä asioita arkielämässä, eikä mitään äitien tai isänpäiviä. Minun mielestäni nämä päivät pitäisi lopettaa kokonaan, turhaa stressiä tuntuvat monelle vain aiheuttavan, kun ei ole rohkeutta lopettaa touhua!

Vierailija kirjoitti:

First world problems.

Kyllä on paljon third world maita jossa säälittäisiin ap: ta, koska lapset kasvatetaan kunnioittamaan ja arvostamaan äitejään.

Tavat eivät tarvitse rahaa.

Minä ajattelen hieman toisin.

Koin omassa laösuudessa falskina pakolliset äitienpäiväkortit.

Äitienpäivä teatteri oikein. Ennen oli vielä pienimuotoinen teatteri nyt kasvanut ja kasvanut.

En halya lapsilta mitään pakko juttuja.

Olen äiti ja kerron, että nyt on mun päivä ja teen mikä tuntuu nyt minusta mukavalta.

Saa tehdä jonkun kortin jos haluaa, ei pakko.

Arvostan aitoutta.

Välitämme toisistamme oikeasti ja se on se lahja. Joku oma hassu juttu.

En halua mitään suoritusteatteria.

Tuntuu, että tästäkin tehdään joku ulkopäin ohjailtu pakko jossa todellinen vertailu käydään muihin. Minusta tärkeintä on se oma tunne.

Äitienpäivä on minun päiväni ja en ainakaan silloin ala tekemään jotain velvollisuus juttuja.