Erosimme mieheni kanssa
En ymmärrä, onko hän koko ajan ollut vaan niin katkera, vai miksi hän tekee näin?
Olin jo suhteemme aikana mutaman kerran kävin ihan naamatusten pyytämässä omaa käytöstä anteeksi. Jän ei edes vilkaissut muhun eikä sanonut sanaakaan. Sitten laitoin joskus viestiä ja tuli vain ilkeää kommenttia takaisin. Kuitenkin hän seuraavana päivänä oli hirveen hyväntuulinen.
Nyt ollaan erillään ja kun meillä on yhteishuoltajuus niin toivoisin että saataisiin sopuisasti hoidettua lasten asiat.
No nyt laitoin viimeisen kerran pahoittelut että oon omalta osalta häntä loukannut ja tuli taas hyvin vihaista tekstiä takaisin.
Hänen on pakko olla mulle katkera jostain. Vaikka tosiasiassa minä olen kärsinyt hirveästi tuon miehen takia, juopotteluaan, pettämistä hirveää käytöstä..hän ei kuitenkaan myönnä näistä mitään että olisi edes anteeksipyyntöä velkaa.
Olen äärettömän onnellinen nyt kun vihdoin ja viimein pääsin hänestä ja en halua itse katkeroitua, olen käynyt läpi kyllä sellaiset vihantunteet häntä kohtaan, että voisin hyvinkin elää katkeroituneena ja täynnä vihaa.
Hän on myös saanut tahtomansa asiat läpi, mihin en olisi edes halunnut oikeasti suostua, mutta annoin periksi.
Miksi tuo siltikin on niin katkera ja ei halua antaa anteeksi eikä myöskään ole ite pahoillaan aiheuttamastaan kärsimyksestä...
Toivottavasti en enää ikinä törmää samanlaiseen ihmiseen.
Kommentit (2)
Kyllä, jatkan elämääni. Välillä oikein "herään" ja muistan, että hei nyt mä oon vapaa siitä miehestä eikä se ole enää hallitsemassa mun elämääni. Ja aina kun tämän oikein tajuan, niin tulen niin onnelliseks, on oma koti ja rauha.
Ainoastaan tunnen suurta sääliä tuota kohtaan aina kun nähdään..
Enkä kaipaa tähän ehkä enää koskaan ketään, vaikka vasta 33v olenkin..ap
Älä enää mieti, vaan siirry eteenpäin ja ala elää omaa elämää.
Kynnysmatoksi ei tarvitse heittäytyä, etkä tarvitse hänen anteeksiantoaan.