Jos haluaa pitkän parisuhteen, niin onko läheisriippuvainen kumppani varmin valinta?

Läheisriippuvainen vaihtaa lennosta toiseen, jos kokee ettei saa riittävästi tukea. Ota mieluummin niin ruma, ettei kukaan muu huoli.

Jos suhde helvetti niin onko helvetin pysyvyys hyvä asia?

Minusta läheisriippuvaiset suhteet ovat jatkuvaa traamaa. Todellista läheisyyttä ei ole ja aina järjestetään joku riita. Riidan jälkeen ehkä ihanaa.

Arvomaailma ja itsetunto vaikuttaa enemmän.

Läheisriippuvainen joka ei pidä eroa "syntinä" ja on niin epävarma, että kaipaa huomiota ja läheisyyttä vähän kaikkialta ja/tai on naiivi ja helposti hurahtava, on ainakin epävarma valinta.

Mä esim. olen keskimääräistä naista huomattavasti itsenäisempi ja itsevarmempi, ulkopuolisten silmissä jopa todella vahva.

Jos joskus sitoudun, en omasta aloitteestani tule eroamaan.

Asia on mulle arvomaailmakysymys hyvin pitkälti, jonkinlainen periaate myös.

Yksilöllisiä juttuja. Toki läheisriippuvaiset on varmasti keskimäärin "helpompia" ylipäätään sitouttaa itseensä.

Kestävyys voi olla sitten vähän niin ja näin, ja millanen tuki läheisriippuvainen olisi sulle puolisona?

Läheisriippuvaiselle ei riitä mikään huomio, hän ei kestä erillisiä harrastuksiasi eikä ystäviäsi. Jos läheisriippuvainen kokee, ettei teidän läheisyys ole tarpeeksi symbioottista, hakee sitä muualta. Kuitenkin pelkää eroa enemmän kuin kuolemaa, joten ennemmin pettää sinua monen kanssa vuosia, kuin myöntää mitään tai eroaa sinusta. En suosittele.