Paljonko teidän 2-vuotiaat kiukutelevat?

Meillä on helpot lapset eli perustyytyväisiä ja rauhallisia.

Pojalla ei ollut ollenkaan uhmaikää eikä turhaa marinaa vaan puuhasteli aina kaiket päivät tyytyväisenä pikkuautojensa kanssa. Vasta nyt 15v.on välillä pahalla tuulella ja äidin hössötys ärsyttää.

Tytöllä oli marinakausi 4kk mutta se loppui kun oppi ryömimään niin ei ehtinyt enää turhautuneena marista. 4v. koetteli pari kertaa hermoja kaupassa eli yritti vedättää meitä ostamaan karkkia mutta ei onnistunut. 

Kaiken lisäksi meillä on lasten ikäero 4,5v. niin lapset eivät ole edes tapelleet keskenään.

Helpolla on siis päästy...

Meidän 2 vuotias on myös alkanut raivoamaan. Noin 1,5v asti oli kiltti ja rauhallinen mutta uhmanpoikasta on alkanut ilmenemään ja se kyllä näkyy, tuntuu ja kuulee. Raivoaa joka pikkuasiasta ja kun raivokohtaus alkaa, ei saa edes koskea häneen ja saada rauhoitumaan. Rupeaa lyömään ku tulee lähelle ja suuttuu entisestään ku torutaan ettei saa lyödä. Mutta sellasta se uhmaikä on. Se on vain kestettävä.

Meidän 2-vuotias on pääasiassa ihan hyväntuulinen ja iloinen, mutta ei kestä yhtään mitään kieltämistä. Suuttuu heti ja mikä tahansa käsissä oleva tavara lentää heti, repii hanskat kädestä, tms.

Myöskään auttaa ei saa yhtään, kaikki on "Minä issen!". Auttamisesta seuraa hepuli.

Mutta ihan normaalia kaksivuotiaan toimintaa tuo minusta on.

Meillä 2v5kk ja kuulostaa hyvin tutulta. Hän on kyllä perustyytyväinen ja hyväntuulinen useimmiten, mutta jostain pienistä asioista menee päivä piloille. Esim. jos ei jaksakaan kantaa jotain tavaraa perille asti. Päikkäreiltä herää raivoamaan (huutaa ja potkii), jota koskeminen tai syliin ottaminen vain pahentaa. Raivoaa kymmenisen minuuttia ja yhtäkkiä on hyvällä tuulella.

Kaupassa käynti on hirveää. Jos tarvitsee ostaa enemmän kuin kaksi asiaa niin hän alkaa juosta ympäriinsä eikä mikään auta, nousee kärryistä ja lopulta taistelu yltyy raivoksi.

Ulkoa sisälle lähtö on aina taistelua. Mulla on usein vauva kantoliinassa enkä pysty enää lisäksi kantaa kiukuttelevaa lasta sisään, joten joudun raahaamaan puoliväkisin sisälle.

Onneksi kuitenkin on pääasiassa hyväntuulinen itsensä, nuo kiukutteluhetket saa vain raivon partaalle toisinaan...

2v 1 kk. Oma tahto on meillä nyt todella pinnalla. Yhden tunnin aikana tulee lukemattomia kertoja lauseet "minä tahdon", "minä itse", "minä en halua", "tämä on minun".

Siis yhtä minäminäminäminä aamusta iltaan. Raivarit tottakai tulee, jos ja kun asiat ei mene niinkuin THE MINÄ tahtoo..

On välillä raskasta, tai oikeastaan useamman kerran päivässä voivottelen itelleni tai miehelle kuinka ei nyt yhtään jaksaisi tätä vaihetta. 😫

Vierailija kirjoitti:

Meillä on helpot lapset eli perustyytyväisiä ja rauhallisia.

Pojalla ei ollut ollenkaan uhmaikää eikä turhaa marinaa vaan puuhasteli aina kaiket päivät tyytyväisenä pikkuautojensa kanssa. Vasta nyt 15v.on välillä pahalla tuulella ja äidin hössötys ärsyttää.

Tytöllä oli marinakausi 4kk mutta se loppui kun oppi ryömimään niin ei ehtinyt enää turhautuneena marista. 4v. koetteli pari kertaa hermoja kaupassa eli yritti vedättää meitä ostamaan karkkia mutta ei onnistunut. 

Kaiken lisäksi meillä on lasten ikäero 4,5v. niin lapset eivät ole edes tapelleet keskenään.

Helpolla on siis päästy...

Tätäkö kysyttiin?

Meillä ei 2-vuotiaat ole ollut läheskään niin kiukkuisia kuin 3-vuotiaat. 4-5-vuotiaana sit taas ihmisiä, ja eskariuhma on ollut lähinnä söpöä :)

Meidän 2v on lähes aina iloinen. Joskus suuttuu kun kielletään, mutta ei välitä kyllä hetkeä pidempään. On sellainen utelias luonne. Ja neljän lapsen kohdalla ei ole ollut tuollaista kenelläkään, vaikka ovat ihan eri temperamentteja. Kävisin läpi myös omat toimintatavat tilanteissa?