Suomi voitti taas ylivoimaisesti vuoden 2017 nanny state -indeksin, eli holhousvaltioindeksin

, jossa mitataan ruoan, tupakan, sähkötupakan ja alkoholin rajoituksia ja säännöstelyä. Indeksin on tehnyt Europeasn Policy Information Center, josta sen sivuilla:

"ABOUT EPICENTER

EPICENTER, the European Policy Information Center, is an independent initiative of six leading think tanks from across the European Union. It seeks to inform the EU policy debate and promote the principles of a free society by bringing together the economic expertise of its members."

http://www.independent.co.uk/voices/nanny-state-index-state-interferenc…

On sitten masentava maa tämä Suomi, kun valtio puuttuu joka ikiseen asiaan erittäin tiukasti pitäen ihmisiä idiootteina tai sitten puhtaasti ärsyttääkseen ihmisiä. Aion muuttaa pois tästä maasta, koska Suomessa ei ole elämäniloa. En helvetti jää tuhlaamaan elämääni tähän arvojeni vastaiseen maahan, jossa valtion asenne ihmisiä kohtaan tappaa luovuutta, iloa, uskallusta, yritteliäisyyttä, ja saa aikaan tunteen kuulumisesta harmaaseen kasvottomaan massaan, joka suorittaa ja elää valtiota varten.

Kun mietin asiaa, en tajua miksi suomalaiset virkamiehet ja muu hallinto näkevät hyvänä ratkaisuna sen, että ihmisiä rajoitetaan niin paljon monilla osa-alueilla. Miksi valtion hyöty on ensiarvoinen ja sen asukkaita voidaan tämän vuoksi rajoittaa sellaisissa asioissa tarpeettomasti, jotka mielletään yleisesti iloa tuottaviksi asioiksi ?

Nämä monet rajoitetut asiat mielletään myös vapauden merkeiksi; vapautta on juoda itsensä itsensä humalaan, vaikka se ei kovin järkevää olisikaan, ja vapautta on polttaa tupakkaa sen vaarallisuudesta huolimatta, tai ostaa rasvaista ruokaa hieman epähygieenisestä grillistä. Humalan juominen on eräänlaista kapinointia, kuten myös tupakan poltto. Mutta ne ovat vapautta. Onko suomalaisten arvot kuitenkin sellaiset, että ensisijaisena nähdään asioiden ennustettavuus, turvallisuus ja vakaus -vaikka se veisikin omaa päätäntävaltaa-, vapauden, elämänilon ja yksilön tunteen oman elämänsä itsemääräämisoikeudesta ollessa vasta kaukana perässä. Jos ovat, niin olen arvoiltani täysin väärään maahan syntynyt.

Nämä virkamiehet, poliitikot yms. ovat ihmisiä hekin; eikö heitä siis haittaa lainkaan heidän omasssa elämässään, että he asuvat valtiossa, jossa keskeisiä (koska jokapäiväisiä asioita) vapauden tuntemuksen merkkejä rajoitetaan tarpeettoman voimakkaasti. Jos haittaisi, niin luulisi, etteivät holhoaisi tarpeettomasti.