Haisemiseen liittyviä pakkoajatuksia. Help!

On, mutta olen kohdannut pelkoni rohkeasti. Paskannan tyypillisesti housuihini kahdesti päivässä; aamulla bussissa ja illalla ruokakaupassa. Ulostaminen tuottaa suurta mielihyvää ja vapauden tunnetta. Se auttaa myös huomaamaan, että ei se haiseminen niin vaarallista olekaan. Kuka nyt haluaisi massasta erottumaton juntti olla. Aina bussissa ja kaupassa katseet kääntyvät minua kohti, ja nautin huomion haisevana keskipisteenä olemisesta. 

Täällä yksi, jolla hieman samankaltaista ongelmaa. Saatko tuohon jotakin apua, onko sulla mitään lääkitystä tms? 

Sun täytyy vaan antaa ajatusten olla. Voi tulla ensin valtava ahdistus, mutta se menee ohi, kunhan et huomioi sitä ajatusta mitenkään. Itsellänikin pakko-oireinen. Tsemppiä! Eipä siihen oikein muuta tietä ole.

Kannattaa muuten ostaa tai lainata kirja: Kerrasta poikki - Vapaaksi pakko-oireista ja rituaaleista. Itse en ole sitä ainakaan vielä lukenut, mutta olen kuullut siitä paljon hyvää. 

Vierailija kirjoitti:

Mua on vaivannut jo pitkään pelko että alkaisin tavallaan ajatuksen voimalla haista. Että jos ajattelen että nyt alan haista niin sitten alkaisin oikeasti. Nämä ajatukset vaivaa tosi paljon ja joskus tuntuu että olen oikeastikin alkanut haista, koska olen alkanut jännittää asiaa. Miten pääsisin eroon näistä ajatuksista? Olen siis tosiaan pakko-oireinen ja myös pesen itseäni liikaa tämän haisemis/likaisuuspelon takia. Onko muita joilla samanlaista vaivaa?

Ajattelet että alat haista --> alat haista.

Et ajattele, että alat haista --> et ala haista.

Ajattelet, että et ala haista --> et ala haista.

Keskity kahteen viimeiseen näistä, ihan niin pakonomaisesti kuin pystyt. Lopputulos molemmissa on se, ettet ala haista.