Teininä halusin seurustelusuhteen, nyt 25-vuotiaana en halua kumppania, en lapsia. Mieluiten elän elämäni täysin itselleni.

En ole koskaan seurustellut. Masennuin aika vakavastikin asian suhteen ja yritin jopa itsemurhaa yksinäisyyteni takia. Nyt kuitenkin olen oppinut olemaan yksin ja olen ihan tyytyväinen näin. En enää edes osaisi kuvitellakkaan että mulla olisi joku. Yksin on hyvä. N28

Niin, kunpa suurinosa ihmisistä ymmärtäisi että yksinäisyyttä ja yksinäisyydentunnetta on ihan jokaisella myös parisuhteessa. Mulla oli kanssa siinä parikymppisenä suuri tarve seurustella ja seurustelinkin. Nyt yli kolmekymppisenä pärjää parhaiten juuri omassa seurassaan, kun tietää, että ei se ruoho ole vihreämpää aidan toisellakaan puolella.

Mulla meni 50 vuotta ja pitkä avioliitto tajuta, että parisuhde ei ole mitenkään välttämätön, ja yksin on ihan hyvä.

Ja ikinä en ole ollut niin yksinäinen kuin siinä avioliitossa.

Sama. Seurustelin, mutta odotin suhteelta liikoja enkä koskaan löytänyt haluamaani. Yksin on kivempaa. Ja sukulaisten lapsia hoitaneena täytyy sanoa, että en ikinä jaksaisi olla vanhempi. Seurustella voin vielä, jos löydän henkilön, jonka kanssa olen mieluummin kuin yksin.