Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Ilman isää kasvaneen miehen oma isyys

Vierailija
08.05.2017 |

Minkälaisia kokemuksia teillä on ilman Erityisesti kiinnostaisi kuulla kokemuksia miehiltä itseltään, jotka olette kasvaneet yksinhuoltajaäidin kasvattamana ja olette itse tulleet isäksi. Myös tällaisen taustan omaavien miesten puolisot toki saavat vastata!

Kommentit (7)

Vierailija
1/7 |
08.05.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Niin. Siinä saa kulkea umpihankeen. Minulta kuoli isä kun olin 14 ja äiti oli väkivaltainen narsisti.

Oikeastaan mitään muuta ei voi tehdä kuin päättää että tekee kaiken just toisin. Ja pähkäilee itsekseen ne asiat. Ei ainakaan ole sitten myöskään hounoa mallia jota sokeasti toistaa...

Vierailija
2/7 |
08.05.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Minkälaisia kokemuksia teillä on ilman Erityisesti kiinnostaisi kuulla kokemuksia miehiltä itseltään, jotka olette kasvaneet yksinhuoltajaäidin kasvattamana ja olette itse tulleet isäksi. Myös tällaisen taustan omaavien miesten puolisot toki saavat vastata!

Hmm, jotenkin puhelimellani mokasin tuon aloituksen. No, ehkä se pointti tuli selväksi.

Ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/7 |
08.05.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Up

Vierailija
4/7 |
08.05.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mieheni isä oli yksinhuoltajan poika. Toki ajat tuolloin 40-luvulla olivat erilaiset, mutta aika kovat. Olen miettinyt, että kenties monet piirteet isyydessä johtuvat kuitenkin tästä. Vanhemmuus kun periytyy omista vanhemmista (mistäs sitä mallia muuten ottaisi?).

Mieheni isä vaati omilta lapsiltaan tiukkaa ahkeruutta, kuria, omillaan pärjäämistä, heikkoutta ei saanut näyttää ja rahasta oltiin hyvin tarkkoja - suorastaan nuukia. Liikaa lempeyttä ei lapsille annettu, kosketus tai pelkkä sylissä pitäminenkin oli vähäistä. Hyvillä työtuloksilla esim. koulussa tai kotitöitä tekemällä lapsi ansaitsi kiitosta vanhemmaltaan ja hänet huomattiin positiivisesti. Paras lapsi oli silloin, kun ei ollut vaivaksi. Yleensä ajatus taustalla oli se, että lapset ovat meluisia, vaivaksi ja tiellä.

Myös miehelläni on näitä samoja piirteitä. Olen joutunut näkemään aika paljon vaivaa näiden kaikkien asioiden puimisessa hänen kanssaan. Minusta tuollainen isä on kylmä ja ylivaativa isä. Mieheni onneksi tiedostaa tuon ja pyrkii muuttumaan. Oman isänsä tulos lastensa kasvatuksessa kun oli se, että 50%:lla lapsista on mielenterveyden ja elämänhallinnan ongelmia ns. akateemisesta pärjäävyydestään huolimatta.

Vierailija
5/7 |
08.05.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mikä on "ilman isää" kasvanut?

- ei omaa isää näköpiirissä, eikä ketään muutakaan miestä

- ei omaa isää näköpiirissä, mutta on isoisiä ja isäpuolia tai muita miehenmalleja

- isää nähty 2x 1 vrk kuukaudessa

- isää nähty 2x 2 vrk kuukaudessa

Vierailija
6/7 |
08.05.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Mikä on "ilman isää" kasvanut?

- ei omaa isää näköpiirissä, eikä ketään muutakaan miestä

- ei omaa isää näköpiirissä, mutta on isoisiä ja isäpuolia tai muita miehenmalleja

- isää nähty 2x 1 vrk kuukaudessa

- isää nähty 2x 2 vrk kuukaudessa

Saa toki vastata ihan mistä vain mainitsemastasi lähtökohdasta.

Eniten tarkoitin nyt lähinnä heitä, jotka ovat tosiaan kasvaneet pääosin ilman sitä isää, eli isä ei ole ollut lapsuudessa kuvioissa eikä myöskään kukaan isäpuoli tms isähahmona toimiva.

Ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/7 |
08.05.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Isä häpyi täysin, kun veljeni oli 7 v. Ei tullut koskaan takaisin eikä ottanut yhteyttä.

Veli ei ole halunnut lapsia. Omat kokemukset miehistä on pääosin huonoja, en tunne ketään ns. hyvää miestä enkä ole koskaan tuntenut. No anteeks, tätä ei kysytty.