Pystyykö Asperger yleensä käymään töissä kokoaikaisesti?

Riippuu tapauksesta.

Ei siis ole standardia.

Osa pystyy, osa ei. Aspergerejakin on niin erilaisia ja se voi näkyä hyvin monella eri tavalla.

Jään mielelläni vaikka ylitöihin tässä ammatissa. Rahathan saa kumminkin käyttää omaan kivaan kun lapsia ei ole.

Sosiaalista rasitusta ei tule samalla tavalla jossain virallisessa istunnossa kuin perus toimistotyössä kahvitauolla; ei täällä vedetä mitään small talkia vaan yritetään esiintyä mahdollisimman asiallisina.

Yleensä pysstyy käymään kokopäivätöissä, eikä ole edes vaikeaa. Menestykmisen kriteerinäkään ei ole niinkään sosiaalisen kanssakäymisen ja ärsykkeiden määrä, vaan se, onko ammatti saatu itseä kiinnostavalta alalta, vai ei. Ts. tiedän useampia aspergereitä, jotka ovat menestyneet huomattavan hyvin asiakaspalvelua vaativassa tehtävässä (esim virkamiehenä) kunhan työnkuva on ollut sitä, että asiakaskuntaa opastetaan ja konsultoidaan (ja virkamiesten tapauksessä määrätään) oman erityismielenkiinnonkohteen alueella.

Mielestäni kahdeksan tunnin työpäivä ja 40:n tunnin viikko on aivan liian pitkä kenelle tahansa. Kuka ihme senkin on keksinyt? Joku kuusi tuntiakin olisi inhimillisempi, siinä jäisi vielä aikaa harrastuksillekin. Halukkaat voisivat toki työskennellä kahdeksankin tuntia, mutta kaikkia ei tulisi siihen pakottaa!

Minä olen pystynyt. Tosin se on sitten kostautunut muussa elämässä, eli ei töiden päälle usein jaksa muuta. Siksi olen nykyisellään mm. päätynyt siihen, että tuskin muutan kenenkään kanssa enää yhteen asumaan ellei sitten kumppani ole reissutyössä tai muuten paljon pois kotoa.

Olen itse Asperger ja voisin ehkä pystyäkin, mutta en vain näe siinä mitään järkeä. Miksi kävisin kokoaikatyössä, kun kerran osa-aikaisellakin tulen hyvin toimeen ja siinä jää vielä aikaa harrastuksillekin? Ei työ ole ikinä ollut minulle mikään koko elämä tai edes elämän tärkein asia.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen pystynyt. Tosin se on sitten kostautunut muussa elämässä, eli ei töiden päälle usein jaksa muuta. Siksi olen nykyisellään mm. päätynyt siihen, että tuskin muutan kenenkään kanssa enää yhteen asumaan ellei sitten kumppani ole reissutyössä tai muuten paljon pois kotoa.

Sama täällä. Töissä pystyy käymään mutta sitten vapaa-ajalla ei vain jaksa yhtään lisää mitään sosiaalista kanssakäymistä vaan pysyttelen neljän seinän sisällä. Puhelimenkin jätän joskus muka vahingossa töihin ettei kukaan soittele.

En pysty, osa-aikatöitä, osa-aikaeläkettä, kuntouttavaa siinä se. Minulla lisäksi lapsia joten menee voimia arjen pyöritykseen. Aistiyliherkkyys, väsyminen ja yleinen kuormittuminen vie muuten siihen että töiden jälkeen nukkuisin seuraavaan aamuun ja hereillä ei kotona pysyisi. Jos pidän itseäni väkisin vireänä enkä saa lepoa se johtaa masennuksen kautta lopulta psykoosiin, kokeiltu on. 

Kun lapset omillaan tulevaisuudessa uskon jaksavani töitä enemmän, mutta nyt näin.

Minkä alan töissä Asperger voi olla?

Joo, pystyn hyvin. Pidän myös ihmisistä ja tutustuessa paremmin oon hyvinkin seurallinen tyyppi. Smalltalkia nyt ei kukaan jaksa ja tilanteet, jossa pitäisi hirveästi lähestyä tuntemattomia on aika "hell no", mut enpä hakeutuisikaan sellaisiin töihin joissa noi olisi isossa roolissa. Asiakaspalvelussa oon kyllä ollut, ja se ei ole myöskään ollut ongelma koska siellä on niin tarkat säännöt joita pitää noudattaa. 

Asperger kuten muutkin autismin kirjoon kuuluvat ei ole mitään "sosiaalisia sairauksia", vaan neurologisia poikkeamia, jotka usein näyttäytyy helpoiten ehkä sosiaalisessa kanssakäymisessä mutta vaikuttavat ihan yleisesti kaikkeen aivojen toimintaan. Se ei tarkoita, että kaikki autistit olisi tietynlaisia, kuten kaikki neurotyypillisetkään ihmiset eivät ole keskenään samanlaisia, eikä poikkeavuus tarkota aina rajoittuneisuutta. 

Etätyö olisi kyllä kova juttu...