Miksi (ex)heteronaisen on niin vaikea myöntää ihastuneensa naiseen?
Halutaan kyllä lähelle ja iholle ja pussailla mutta "ystävänähän" kaikki vaan.
Jos erehtyy kysymään niin mitään tunteita ei tietenkään ole.
Ja tämä toistunut useammalle ennen miesten kanssa olleelle naiselle, joilla sitten yhtäkkiä yli nelikymppisenä herääkin halu suukotella ja halia naista.
Kommentit (4)
Täh? Olen joskus nuorempana pussaillut ja halaillut naispuolisia ystäviäni, välillä ihan kielareitakin. Ikinä en ole ihastunut naiseen enkä halunnut esim. harrastaa seksiä naisen kanssa. Olen kyllä myös pussaillut miehiä, joita kohtaan en ole tuntenut mitään muuta kuin halua pussailla. Olen silti ns. normihetero, jos jotenkin luokitella pitää. Tykkään vaan pussailla.
Siis kenelle se pitäisi myöntää? Itselleen vai sille naiselle, johon on ihastunut?
Halu suukotella tai halailla ei tarkoita välttämättä että haluaisi sänkyyn toisen kanssa. Saati suhdetta. Eikä kaikki määrittele tunteitaan samalla tavalla.
Mä olen jokusen kerran säätänyt toisen naisen kanssa ja mielestäni naiset on usein parempia suutelijoita. En ole halunnut sänkyyn, enkä sellaisesta fantasioi. Mulle ei olisi mikään ongelma jos olisin lesbo, vaan myöntäisin asian avoimesti. Olen määriteltynä ehkä hetero lievällä bi-twistillä. Olen ehkä tuntenut lievää vetoa naista kohtaan, mutta en ihastusta, sillä ihastuakseni tarvitsen jonkinnäköisen kuvitelman edes mahdollisuudesta suhteeseen.
Miksi ihminen ylipäätään olisi muille tilivelvollinen omista tunteistaan?
Ehkä se on vain sellaista kokeilua ja sen takia ei haluta myöntää mitään. Miehenä sitä on tietysti kiva katsella vierestä oli asia niin tai näin.